Päiväni kummikuljettajana

Jokin aika sitten olin yhden päivän kummikuljettajana. Kummikuljettajahan siis on uuden, vasta taloon tulleen kuljettajan ensimmäisinä työpäivinä mukana linjalla opastamassa ja neuvomassa.

helb-1201-merikatu

Kuvitukseksi tuore kännykkäkuva Merikadulta. Hybridibussin ajamisestakin minulle on jo kertynyt niin paljon kokemusta, että teksti siitäkin on odotettavissa.

Virallisesti minulla ei ole kummikuljettajan statusta, enkä ole siihen hommaan koskaan kovin suurta hinkua itsessäni havainnut, olenhan melko ujo tyyppi loppujen lopuksi. Tällä kerralla uusi kuljettaja kuitenkin oli jo ennestään tuttu, ja kun minulla oli ajettavana linjoja, joihin tulokas tarvitsi perehtymistä, ja kun hän erikseen pyysi päästä mukaani, niin suostuin.

Nykyisin kun olen sähkölinja-autonkuljettaja, niin tuona päivänä normaalin kalustosijoittelun mukaan minun olisin pitänyt ajaa sekä hybridibussia että sähköbussia. Toin tämän huolen esille, koska perehdytettävälläni ei ollut sähköbussikoulusta. Määräys oli, että minä joudun itse ajamaan sähköbussia, ja oppilas seuraa silmä kovana toimintaa ja opettelee reittiä.

Kummipäivän aamuna kuitenkin kävi ilmi, että hybridibussi oli korvattu MANilla ja sähköbussi Omniexpressillä. Sitä en tiedä, johtuiko tämä nimenomaan siitä, että saataisiin koulutettava ajamaan, vai oliko vain kyse normaaleista huolloista tai autorikoista. Joka tapauksessa sain kuin sainkin siis koko päivältä palkkaa kyydissä istumisesta.

Ajaminen keskustan ahtailla kaduilla sujui tuoreelta D-korttilaiselta erittäin hyvin, missä osansa oli hänen entisellä työtaustallaan. Lisäksi ”rata” muuttui joka kierroksella. Mitään kovinkaan erikosia asiakapalvelutilanteita ei tullut eteen, ja ne tavanomaiset tilanteet hoituivat tavanomaiseen tapaan. Matkustajilta tuli pelkästään hyvää palautetta.

Kuljettajan vaihdoissa on näissä koulutustilanteissa aina hieman pilke silmäkulmassa, kun ajoa jatkava kuljettaja kyselee, että ”montako teitä sieltä oikein tulee”. Facebookiinkin taisin päivittää, että jos on jollakin kalenteriviikolla kahtena päivänä sama työpäivä, niin jälkimmäistä ei tarvitse ajaa itse.

Ruokatauon jälkeen alkoi jo sitten vieressä istumisesta tulla tylsää, kun kaikki sujui niin hyvin, ettei paljon tekemistä ollut. Päätepysäkeille jäi sentään aikaa jutella, mutta ajon aikana ajaja tietenkin keskittyi ajamiseen.

Päivän päätteeksi saattoi todeta kaiken menneen varsin hyvin.

Tätä kirjoittaessani kuljettaja, jonka kummina olin, on ajanut yksin jo jonkin aikaa. Tätäkin kautta vielä tervetuloa taloon!

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.