Erään sunnuntain tarina

Olin eräänä sunnuntaina myöhäisessä vuorossa. Oli kaunis, aurinkoinen päivä, lämpötila ulkoilemiseen erittäin sopiva. Väkeä oli liikkeellä paljon.

Ajoin linjaa 14, ja matkustajia riitti minunkin kyytiini. Pohjoiseen päin mennessä auto kertyi täyteen porukkaa jo ennen Kamppia, siis niin täyteen, että piti komentaa tiivistämään käytävällä, ja Kampissa tuulilasikuorma vaihdettiin toiseen. Uusien rahastuslaitteiden kanssa toimiessa tuntui, että ulkona kyytiin pyrkivien jono ei lyhentynyt yhtään. Kun lopulta sain ovet kiinni, niin pahimmat myöhästymiset olivat kymmenen minuutin luokkaa.

Ruokatauolla hörpin ison kupin kahvia, jotta pysyisin hereillä puoleen kolmeen asti.

Päivän toinen rupeama oli linjaa 18, ja myöhemmin myös sen N-versiota. Kun pääsin Munkkivuoren lenkille, lastenvaunumerkinanto meni jumiin. Lastenvaunumerkinantohan on olemassa turvallisuuden vuoksi: Se pitää erikseen kuitata, ennen kuin keskiovet saa kiinni. Tämä toiminto on turvaamassa, että kuljettaja ei saa puolihuolimattomasti suljettua ovia, vaan muistaa tarkistaa, että vaunut ovat turvallisesti ulkona tai sisällä ennen ovien sulkemista. Lastenvaunumerkinannon kautta kuljettajalle tulee myös tieto siitä, että nyt olisi tarpeen niiata, eli laskea auton laitaa ja helpottaa vaunujen kulkua sisään ja ulos.

Tuona iltana kävi niin, että kun painoin nappia, josta lastenvaunumerkinanto kuitataan, kello kilahti heti uudelleen, ja lastenvaunujen kuva syttyi kojetauluun. Kävin rämppäämässä nappeja keskiovilla, jos joku niistä sattuisi olemaan jumissa, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Ovet sain kuitenkin kiinni, kun pidin kuittausnappia pohjassa ja suljin ovet samaan aikaan.

Munkkivuoren ostoskeskuksen pihalla totesin, että ruuvimeisselin esiin kaivamiseen ei ollut aikaa, joten pirautin varikolle ja pyysin tuomaan toisen auton. Se tuotiinkin paikalle pikavauhtia, jo Munkkivuoren lenkin toisessa päässä, eli ostarin toisella puolella. Joskus vähän vikaantuneella autolla, joka kuitenkin vielä kulkee, joutuu ajamaan kierroksenkin verran, ennen kuin löytyy sopiva kohta ja ajankohta autonvaihdolle.

Jos edellä puhe Munkkivuoren lenkistä ja ostarista tuntuu hieman sekavalta, niin olen ajatellut siitä kirjoittaa oman tekstinsä joskus. Jos jo tavallisella 18:lla on välillä vaikea muistaa, mihin suuntaan ostoskeskusta ja Muusantoria milloinkin kierrellään, niin 18:lta 18N:lle vaihtaessa menee pää ihan pyörälle varsinkin matkustajilta, ja myös silloin, kun 18N:ltä pitäisi lähteä varikolle.

Ison kahvin juominen kyllä piti hereillä, mutta toisaalta se sai aikaan sen, että piti pysäyttää auto kesken matkan ja käydä vessassa. Siihen aikaan yöstä ei Munkkivuoren päässä ole WC-mahdollisuutta, ja Eirankin päästä on yleisövessa viety (talveksi? kokonaan?) pois.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.