Arkinen alkuviikko

Maanantai oli työpäivä, jonka aikana ei tapahtunut mitään erikoista.

Päivä alkoi hieman kuuden jälkeen aamulla. Saavuin varikolle viime tingassa, mutta en kuitenkaan niin myöhään, etten olisi ehtinyt täyttää kahvimukiani. Linja-autoni oli yöpynyt taukotilan lähellä, joten pääsin nopeasti matkaan kohti Elielinaukiota.

Elielinaukiolta linja-ajo todella alkoi. Aamulla yleensä ihmiset ovat menossa kohti keskustaa, ja aamun ajorupeamat alkavat lähiöistä, koska ruuhkaa vastaan ajaminen on tavallaan hukka-ajoa. Poikkeuksia silti on, ja minun kautta aikain ajamistani linjoista 102 on poikkeuksellisin: Otaniemen ja Kampin välillä kulkee ruuhka-aikoina melkein yhtä paljon matkustajia kumpaankin suuntaan.
Kuvasta huomataan, että linjalla 322 ei ole linjakilpiin laitettu välipaikkoja, vaikka niihin uuden rahastuslaitteiston myötä olisi mahdollisuus, vaan määränpääkentän alarivi on tyhjä. Linja on pitkä, enkä oikein ymmärrä, miksi ei vaikka Pähkinärinnettä voisi via-paikkana mainita.

Kun aamulla työläiset ja koululaiset on viety määränpäihinsä, on matkustajamäärissä pieni notkahdus. Aamupäivän kuluessa asiointiliikenne kuitenkin vilkastuu, ja sen takia lähdin jo puolenpäivän aikaan viemään linjalle 18 uutta autoa. Linjan vuoroväli pysyy suunnilleen samana, mutta pidentyneiden ajoaikojen vuoksi tarvitaan lisää kalustoa.

18 on heilurilinja, mikä tarkoittaa, että se kulkee keskusta-alueen läpi ja päätepysäkit ovat ”maalla”. Sen myötä linjakilpiin on saatu välipaikaksi tietenkin Kamppi. Erikoisempaa sen sijaan on, että via-paikka häviää välillä, ja vasta linjan loppupuolella kerrotaan, että se kulkee Talinrannan kautta.

Ajamista minulla oli vain yksi sivu, ja Haartmaninkadulla oli kirjaimellisesti putki poikittain, mikä aiheutti myöhästymistä. En siis ehtinyt kuvata keskimmäistä bussiani.

Toisen tauon jälkeen työpäivääni kuului vielä yksi ulosajo Elielinaukiolle, nyt siis ruuhkan myötäisesti. Reilun kierroksen jälkeen jäin pois varikon kohdalla, ja toinen kuljettaja tuli jatkamaan ajoa. Tällaiset mainosbussit halutaan pitää liikenteessä mahdollisimman pitkään, jotta mainostaja saisi näkyvyyttä, ja tuokin vuoro palasi takaisin varikolle vasta seuraavan vuorokauden puolella.
Kun jo olin kotiin päin lähdössä, ajojärjestelijä soitti ja pyysi käymään toimistossaan. Kysyin, oliko luvassa hyviä vai huonoja uutisia; kuulemma seuraavan päivän työvuorosta oli kyse. Osaan kaikki linjat, eikä muitakaan rajoitteita ole, joten sanoin heti, ennen kuin edes kuulin, millaisesta ehdotuksesta oli kyse, että totta kai mun päivää saa muuttaa.

Ilmeni, että toinen kuljettaja haluaisi lyhyemmän päivän, joten minulle tuli ulottumaltaan pitempi päivä, jossa kuitenkin oli pitkä tauko keskellä päivää. Mikäs siinä, saavat firman kuntosali ja sauna minusta käyttäjän, vaikka toisaalta työajalla nukkuminenkin olisi houkutteleva ajatus.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.