SRS:n kevätajelu

Lauantaina olin Suomen raitiotieseuran (SRS) järjestämällä kiertoajelulla.

Lainaus SRS:n WWW-sivuilta kertoo, että Suomen Raitiotieseura ry on vuonna 1972 perustettu valtakunnallinen harrastajayhdistys, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää harrastusta raitioteihin ja metroon. Sääntöjen puitteissa myös muut lähiliikenteen joukkokuljetusvälineet voivat olla osa SRS:n toimintaa.

HKL 9+505 Psl knp

Raitiojuna 9+505 Pasilan konepajan edustalla 22.4.2017. SRS-ajelujen linjatunnus on perinteisesti ollut 15. Tällä kerralla se oli kymmenkertaistunut, minkä syy on vielä hämärän peitossa.

Tällä kerralla jäseniä ajelutettiin raitiojunalla 9+505. Raitiovaunu 9:n on valmistanut Karia vuonna 1959, ja se on entisöity vuonna 2005. Perävaunu 505 on karialainen sekin, valmistunut 1958 ja entisöity 2005. Neliakselisten moottori- ja perävaunujen muodostamia junia en ole nähnyt liikenteessä kovinkaan usein, joten jo se oli minulle mukaan lähtemisen peruste.

Retken reitti oli julkaistu etukäteen, ja voisi melkein väittää, että harvinaiset poikkeusliikenneyhteydet olivat olleet sen suunnittelun pohjana. Entistäkin enemmän halusin sen vuoksi mukaan.

Merkittävin kiskonpätkä, jolla ei normaalia linjaliikennettä ole ja jota pitkin mentiin, oli tällä kerralla kääntyminen Mannerheimintieltä pohjoisesta Arkadiankadulle. Se raideyhteys rakennettiin jonkin ison remontin vuoksi, kun pohjoisesta tulevat vaunut piti saada käännettyä takaisin kohti pohjoista, eikä sillä sen jälkeen tietääkseni ole juuri ollut käyttöä. Tietenkään Arkadiankadun itäpäässäkään ei nyt ole linjaliikennettä, kun kakkonen kiertää Simonkadun ja Fredrikinkadun kautta.

Päivän draama-annos saatiin, kun oltiin menossa kohti Länsiterminaalia. Reitissä kävi sekaannus, ja vaunumme oli jo menossa kohti Ruoholahtea ja Salmisaarta. Onneksi raitiovaunuja pystyy peruuttamaan, mutta toisaalta peruuttaminen perävaunun kanssa pieneen ylämäkeen liukkaalla kiskolla oli hieman hankalaa. Suurin osa matkustajista sattui sillä hetkellä olemaan vielä perävaunussa, joten moottorivaunussa ei paljon kitkapainoa ollut.

Retken loppupuolella poikettiin etukäteen ilmoitetusta ohjelmasta, ja lähdettiin käymään Paavalin kirkolla. Kääntyminen Sturenkadulta lännestä kirkon silmukkaan on niin harvinainen käännös, että edellisen kerran muistan siitä menneeni lähes 20 vuotta sitten, kun eräänä rankkana lumitalvena ykkönen ei päässyt kääntymään Sturenkadulta Mäkelänkadulle. Nytkin kesti tovin aikaa, ennen kuin vaihde saatiin puhdistettua sinne kertyneestä roskasta ja kääntymään niin paljon, että vaunut pysyivät kiskoilla vaihteen yli ajettaessa.

Kolmen tunnin kiertoajelu oli ohi nopeasti. Hyvässä seurassa aika rientää, ja jotain pitää aina jättää seuraavaan kertaan, esimerkiksi Arena-talon silmukka.

Kategoria(t): Joukkoliikenneharrastus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.