Mobiililipusta mobilismiin

Tällä viikolla pääsin viimeinkin kuittamaan käyttööni uuden lipunmyyntijärjestelmän varakortin. Saavuin työpaikalle tavalliseen aikaan, mutta viivyttelin kahvin ääressä hieman kauemmin kuin normaalisti. Bussilla kaivoin kaikki taskut, mutta en löytänyt korttia mistään, ja arvelin sen pudonneen, kun kaivoin puhelinta taskusta.

Hain toimistolta kiireellä varakortin. Sisäänkirjautuminen varakortilla on hieman erilaista kuin omalla kortilla, mutta hyvänä puolena näyttää olevan, että tieto varakortin aikana myydyistä lipuista menee välittömästi varakorttia käyttävän kuljettajan saldolle. Varakorttia ei siis tarvitse tilittää erikseen.

Lähdin kohti päätepysäkkiä, enkä ollut kuin minuutin myöhässä, ja Kampissa jo aikataulussa. Matkalla iski oivallus, ja kurkkasin rahastuslaukun sivutaskuun. Sinnehän minä sen oman korttini olin laittanut, ja niinpä pystyin palauttamaan varakortin jo ruokatunnillani, joka alkoi kello 6.33.

Helsingin sisäisen liikenteen linja 24, mahdollisesti myöhässä. Syy: tie poikki.

Seuraavaksi olin Munkkivuoressa ajaa linjan 18 vanhaa reittiä. Ryhmityinkin jo väärälle kaistalle vasemmalle kääntymistä varten, vihreä valo paloi kutsuvasti, ja mielessä pyöri vain, että saanko vihreän valon pidennyksen kuten ennen vanhaan, vai pitäisikö alkaa himmailemaan vauhtia. Muistin onneksi ajoissa, että suoraanhan sitä piti mennä, eikä tarvinnut harjoittaa sen enempää taitoajoakrobatiaa kuin sopivien kääntöpaikkojen muisteluakaan, vaan selvisin ajamalla kääntyvien kaistalta suoraan.

Sen jälkeen ajattelin, että nyt tämän päivän hankaluudet varmaan päättyvät. Vaan ei, päivän kolmannella kierroksella löysin itseni häätämästä kelpaamattomalla mobiililipulla kyytiin yrittänyttä matkustajaa. Aikaahan siinä kului, mutta lopulta henkilö poistui.

Töiden jälkeen pääsin mukavampiin museobussitunnelmiin, kun Suomen linja-autohistoriallisen seuran Scania BF111 / Kutter / Wilson vaati kevyttä huolenpitoa ensi viikon retkeä varten. Ihan kaikkea ei saatu vielä tehtyä, koska eräs tärkeä työväline puuttui, nimittäin ämpäri, mutta onhan tässä vielä aikaa.

Kesken kuumeisimman verhojen kiinnityksen puhelin soi, ja työnjohtaja pyysi käymään toimistolla. HSL:n väki halusi haastatella ja kysellä mielipiteitä muutamilta kuljettajilta eräisiin asioihin liittyen, ja me SLHS:n auton kimpussa olleet olimme sopivasti saatavilla.

Loviisan linja-autoasema.

Viikonloppu on myös jatkunut linja-autohistorian harrastuksen merkeissä. Kävin Lowiisan wanhat talot -tapahtumassa, jossa SLHS kyyditsee kävijöitä Vantaan liikenteen museoautolla, ja sieltä kuvakin on. Yhdistyksemme aktiiviseen toimintaan on kouliintumassa muutamia innokkaita kollegoja, jotka toivotan tervetulleeksi, ja tämä oli yksi mahdollisuus käydä tutustumassa taas yhden auton kommervenkkeihin ja ajotuntumaan.

Kategoria(t): Joukkoliikenneharrastus, Työnteko Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.