Lontoon joukkoliikennemuseon varikko

Sunnuntaina pääohjelmanumeromme oli Lontoon joukkoliikennemuseon varikko. Normaalisti sinne järjestetään tiettyyn aiheeseen keskittyneitä opastettuja kierroksia, joita on muutamia kertoja kuukaudessa. Pari-kolme kertaa vuodessa varikko on auki yleisölle ja koko kokoelmaan saa vapaasti tutustua omaan tahtiin.

Matka Actoniin kävi kahdella metrolinjalla, joille kielenkäytössäni on muodostunut suomalaiseen suuhun sopivammat lempinimet: Sirkkeli ja Pikatilli.

Piccadillyllä oli meneillään liikennehäiriö, jonka aiheutti tällä kerralla vikaantunut juna, joka mateli edempänä 10 mailin tuntinopeudella. Kuljettaja piti matkustajat selvästi puhutuin huulikuulutuksin ajan tasalla, mitä pidän hyvänä asiana, ja toivoi, että viallinen nilkuttaja saataisiin ajettua Barons Courtin ja Hammersmithin välillä olevalle kääntöraiteelle, koska ”eihän nyt koko länteen menevä liikenne voi madella 10 mph”. Hieman myöhemmin junassa ollut vika oli saatu jo korjattua, ja meidänkin junaamme saatiin vauhtia.

Acton Townin asemalta oli lyhyt kävelymatka museon varikolle, joka toimii District-linjan Ealing Common -varikon yhteydessä. Valitettavasti museopuolelta ei näe kunnolla oikean varikon toimintaa, mutta toisaalta S-juniahan siellä vain säilytellään.

Esittelen nyt joitakin yksittäisiä kohteita, joita säilytystiloissa oli esillä.

Standard stock oli junatyyppi, joka 1920- ja 1930-luvuilla korvasi kaikkien syvällä, terästunnelissa kulkevien metrolinjojen aiemman kaluston. Kovin pitkään ei metrolinjojen kalusto kuitenkaan kerinnyt olla yhdenmukainen, sillä viimeiset standard stock -junat otettiin käyttöön Central-linjalla 1939, ja samoihin aikoihin ensimmäisiä standard stock -junia alettiin korvata uudemmilla 1938 stock -junilla.

Standard stockin käyttöaikana maanalaisen eri linjoja liikennöivät yksityiset rautatieyhtiöt siirrettiin london passenger transport board -organisaation alaisuuteen, käytännössä siis sosialisoitiin. Vaunussa näkyvä punainen väritys on tämän Lontoon liikennelaitoksen väri; museossa on nähtävillä myäs vanhempia standard stock -vaunuja, joiden väritys noudatti vanhempaa kaavaa.

Vaunun kauemmassa päässä näkyy moottoritila, mikä rajoitti matkustajamäärää. Myöhemmissä junatyypeissä moottorit on jo sijoitettu lattian alle, ja koko junan pituus on matkustajien käytettävissä.

Nykyaikaisemmasta päästä junakalustoa oli 1986 stock -tyypin ainoaksi jäänyt edustaja, joka onkin museon nuorin kalustotyyppi. Uuden junasukupolven prototyyppisarja koostui kolmesta junasta, jotka olivat liikenteessä vuosina 1988-89.

Jokaisen nelivaunuisen junan rakensi eri valmistaja, ja jokaisessa oli hieman erilaisia sisustusratkaisuja, joista matkustajat saivat sanoa mielipiteensä. Junien tunnistamisen helpottamiseksi ne olivat erivärisiä. Kertyneiden kokemusten perusteella rakennettiin 1992 stock -junatyyppi, joka on tänäkin päivänä liikenteessä Central-linjalla.

1986 ja 1992 ovat ainoat syvän maanalaisen junatyypit, joissa matkustamon ikkunat taipuvat seinän yläosan ja katon muodostavalle kaarelle, minkä ansiosta myös käytävällä seisovat matkustajat näkevät ulos.

Myös bussipuolella riitti paljon nähtävää.

Oikealla oleva vihreä bussi on Guy Special, jonka rakentamisessa on käytetty Guyn Vixen- ja Otter-kuorma-automallien osia. Korin on valmistanut Eastern Coach Works (ECW). Auto on rakennettu vuonna 1953.

GS-bussityypin tarkoituksena oli korvata vanhentuneet Leylandit harvemmin asuttujen alueiden liikenteessä, mikä selittääkin vihreän värin. Lontoossa oli ennen liikennelaitoksen syntyä iso bussiyhtiö, London General Omnibus Company, joka liikennöi busseja Lontoon lähialueilla. LGOC:llä oli tytäryhtiö, Green Line Coaches Limited, jonka liikennealue ulottui yli 45 kilometrin päähän keskustasta. Liikennelaitos otti kummatkin yhtiöt hallintaansa, ja lisäksi pienempiä, yksityisiä bussiyhtiöitä. LGOC:n keskustabussit olivat punaisia, ja ne ovat pitäneet ikonisen värinsä tähän päivään asti, kun taas tytäryhtiö liikennöi nimensä mukaisesti vihreillä busseilla.

Vasemmanpuoleinen bussi on STL-tyyppiä. AEC Regent valmistui vuonna 1934. Tarkemmin sanoen alatyyppi on STL2, edellinen alatyyppi oli kulmikkaampi, ja myöhemmät taas pyöreämpiä.

Vanhempia busseja edusti mm. B-tyyppi 1910-luvulta. Sen vasemmalla puolella kuvassa on K-tyyppi, jota alettiin rakentaa 1919. Kuljettajan paikka oli siirretty moottorin viereen, minkä ansiosta saatiin lisää tilaa matkustajille, ja päästiin eroon hevoskärrymäisestä ulkonäöstä. Kuvan kolmas punainen bussi on NS-tyyppiä, jota rakennettiin 1920-luvulla yli 2000 kappaletta. Tämä yksilö näyttäisi olevan numeronkin perusteella melko myöhäistä alatyyppiä, koska yläkerran matkustajillakin on katto pään päällä, ja auto on varustettu ilmarenkailla ”kärrynpyörien” sijaan.

Museohallin takana olevalla ulkoalueella oli nähtävänä mm. D-sarjan metrojuna, jollaisilla vielä edellisen Lontoon-matkamme aikana pääsi matkustamaan oikeassa liikenteessä, sekä muutamia busseja. Kuvakin on otettu Leyland Titan-kaksikerrosbussista (T567), jonka vaihteistona oli tietenkin Wilson diodikepillä.

Vanhoja poliisiautoja esiteltiin, mutta itse poliisit eivät olleet kovin vanhoja. Lisäksi oli lapsille pomppulinna ja aikuisille baari, joka erehdyttävästi muistutti RML2568:aa. Eräs museon vapaaehtoisista oppaista innostui takasillalla luennoimaan, kuinka hän on tässä tehnyt töitä, ja eväät olivat tuossa kaapissa, ja niin edelleen.

Pienesinekokoelman puolelta en tullut ottaneeksi yhtään kuvia, mutta esillä oli tietenkin ainakin pienoismalleja, opastekylttejä, opastimia, julisteita. Eräs julkkiskin tuli bongattua, mutta en kuitenkaan käynyt kinuamaan nimikirjoitusta ystäväni painostuksesta huolimatta.

Vielä ennen lähtöä kävimme matkustamassa muutaman kierroksen Routemaster-busseilla, joita oli liikenteessä kaksi. Toinen oli RM1, ja toisen kyljessä luki RML3, mutta nyt tätä kuvaa katsellessa aloin ihmetellä, että kyllähän nuo kummatkin lyhyttä RM-tyyppiä ovat. Kävi ilmi, että RML-tyyppitunnus tarkoitti aluksi Routemater Leyland, mutta myöhemmin se varattiin pidennetylle tyypille (Routemaster lenghtened), ja Leyland-RML:t uudelleennumeroitiin RM-tyyppiin.

Paluu hotellille tapahtui muutaman mutkan kautta. Ensin kävimme laajassa Westfields-kauppakeskuksessa, jossa ravintoloitakin oli jonossa lähes 300 metriä, ja sisätiloissa lisää. Ostarin sisätilat olivat kirkkaan valkoiset, eli minun silmiini aivan liian värittömät. Lähellä sulkemisaikaa ostarilla oli hiljaista, ja suurin osa liikkeistä oli jo pannut ovet säppiin. Kauppakeskuksen sulkemisen kanssa ei sen sijaan pidetty mitään kiirettä, koska näköjään virallisen sulkemisajan jälkeenkin keskuksen läpi pääsi kulkemaan bussiterminaalilta toiselle. (Keskusta palvelevia bussiterminaaleja on 2 ja metroasemia 4.)

Vielä ruokailun jälkeen lähdimme ajelulle VW-bussilla. VW-tyyppi ei tässä yhteydessä tarkoita Volkswagenia, vaan tulee sanoista Volvo/Wright. Näistä Lontoon bussien tyyppikirjaimista en ole löytänyt kunnollista listaa, enkä etenkään niiden merkityksistä. Alkujaan on taidettu vain käyttää aakkosia ilman mitään tiettyä merkitystä. Jos se jotakuta kiinnostaa, niin tässä on tämän matkan aikana koettuja tyyppejä, joille tiedän tai osaan arvata merkityksen:

  • GS = Guy Special
  • RM = Routemaster
  • RML = Routemaster Leyland, myöhemmin Routemaster lengthened
  • STL = Standard type lengthened
  • T = Titan
  • TE = Trident Enviro? (oikeasti Alexander Dennis Enviro, joka kehitettiin Dennis Tridentistä, eli vanha mallinimi jäänyt kummittelemaan)
  • VW = Volvo / Wright
Kategoria(t): Joukkoliikenneharrastus, Mail Rail -matka 2017, Matkakertomukset Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.