Suomen raitiotieseuran vierailu Länsimetrossa

Tiistaina olin Suomen raitiotieseuran järjestämällä Länsimetroajelulla.

Tieto ajelusta tuli vain muutamaa päivää aikaisemmin, joten vapaiden järjestäminen oli oma murheensa. Työnantajanihan lyö tarkat työvuorot lukkoon viimeistään viikkoa ennen kyseessä olevaa päivää (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, esim. sijaiskuljettajat), ja omalla kohdallani tiistai oli merkitty työpäiväksi. Ajattelin maanantaina, että en mitään häviäkään, vaikka soitan ajojärjestelijälle, ja työnantaja suostuikin joustamaan tässä tapauksessa ja vapauttamaan seuraavan työpäivän.

Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että maanantai-iltapäivästä soitti toinen ajojärjestelyä tekevä työnjohtaja, ja kysyi, haluaisinko tulla vapaapäivänäni töihin. En kysynyt sen tarkemmin, mutta epäilen, että hän olisi tarjonnut minulle omaa työpäivääni tehtäväksi. Se on ihan luonnollinen reaktio, että kun on yksi sähköbussityöpäivä ilman kuljettajaa, ja yksi sähköbussinkuljettaja ilman töitä, niin niitä yrittää väkisin yhdistää.

Lauttasaaren laituritaso


Varsinainen ajelu alkoi Lauttasaaren metroasemalta, jonka lippuhalliin kerääntyi noin 120 osallistujaa. Kaikki näytti melko valmiilta, lippuautomaatit ja hissit ja liukuportaat olivat toiminnassa.

Alas mennessä huomioni kiinnitti se, että välitasanteelta alaspäin vievä hissi oli sijoitettu erilliseen tuulikaappiin, jonne pääsi saranaovien kautta. Liikuntarajoitteisten puolesta toivon, että ne ovet kuitenkin toimisivat automaattisesti.

Laituritasolla oli nähtävissä nykyinen tunneliasematrendi. Paljon valkoista ja mustaa ja harmaan sävyjä jonkin verran. Värejä on käytetty hyvin säästeliäästi. Tuntu on ihan erilainen kuin vaikkapa Sörnäisissä, josta tulee heti mieleen keltainen, tai Hakaniemestä sininen, tai Rautatientorilta ruskea.

20171114_173542

Junan ikkunan läpi otettu kuva Matinkylästä. Kattotaide on erilaista kuin Lauttasaaressa, joten ilmeisesti värien sijasta asemia erotellaan muodoilla.

Tunneleissa oli päällä täysimittainen koeliikenne, ja junia kulki muutaman minuutin välein kumpaankin suuntaan. Ryhmämme mahtui mainiosti yhden M200-junan vaunupariin, ja lähdimme matkaan kohti länttä. Väliasemilla ei poistuttu kyydistä, mutta saimme kuulla mielenkiintoisia pikkufaktoja radasta ja asemista. Mieleen niistä jäi kylläkin vain muutama. Aalto-yliopiston asema on sisäisessä materiaalissa edelleen Otaniemi, mikä antaa minullekin lisää pontta kutsua sitä ”oikealla” nimellä. Radan syvin kohta on 57 metriä maan alla.

Koko matkan ajan junamme päätepysäkiksi mainittiin Ruoholahti. Tämä johtui siitä, että matkustajainformaatiojärjestelmässä lännen puolelle menevät junat on naamioitu Ruoholahteen päättyviksi. Myöskään asemakuulutuksia ei kuultu.

Saavuimme Matinkylään, joka on Länsimetron ensimmäisen vaiheen pääteasema, mutta siinäkään emme poistuneet kyydistä, vaan jatkoimme kääntöraiteelle asti. Matinkylän kääntöraiteiston muodostavat normaalit linjaraiteet, joita pitkin jatketaan Kivenlahteen jonakin päivänä, joten pituutta kääntöraiteissa riittää. Matinkylässä onkin tarkoitus säilyttää kymmentä junaa, jotta kaikkia junia ei tarvitsisi liikenteen alkaessa ajaa Itäkeskuksesta asti.

Kuljettaja käveli ohi pelastuslaituria pitkin – kukaan ei vilkuttanut – ja matka takaisin Tapiolaan alkoi.

20171114_175649

Tapiolan kääntöraiteet.

Tapiolassa poistuimme junasta, ja jäimme odottamaan junaa, joka menisi Tapiolan kääntöraiteelle. Tapiolaanhan tulee Mellunmäen metrolinjan päätepysäkki, ja Vuosaaren junat jatkavat Matinkylään asti.

Tapiolan kääntöraiteisto on vielä perinteistä mallia, sen tunnelissa ei ole pelastuslaituria, koska siellä ei ole tarkoitus kuljettaa matkustajia, ja kuljettajat osannevat evakuoitua ilmankin. Sen sijaan on kuvan mukainen kääntöraiteen laituri, jossa tosin ei ole perinteisen kantametron kääntöraidelaiturimallin metalliristikoista koottua kävelytasoa.

Metroretki oli mahdollista päättää jatkamalla Tapiolan kääntöraiteelta kantametron puolelle, ja sen mahdollisuuden käytin hyväkseni. Tämän ajelun jälkeen taisikin jäädä ”näkemättä” vain pohjoinen linjaraide Ruoholahden ja Lauttasaaren välillä. Osa matkustajistamme uhkasi tulla katsomaan sitä heti liikenteen alkaessa, lauantaina aamuvarhaisella, mutta minun osaltani sen päivän muu ohjelma hankaloittaa aikeita.

Ruoholahdessa kyytiin astui kummastelevia, oikeita metromatkustajia. He kun luulivat nousseensa kyytiin päätepysäkiltä, mutta silti metro oli jo täynnä väkeä asemalle saapuessaan.

Kategoria(t): Joukkoliikenneharrastus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.