Alppirautatieläisenä

Joulu- ja tammikuussa Alppirautatieharrastajien pienoisrautatie on ollut nähtävillä Galleria Sellossa, Sellon kauppakeskuksen kolmannessa kerroksessa. Viimeiset aukiolopäivät ovat tiistaina 9.1.2018 ja torstaina 11.1.2018 kello 16 – 19, ja viikonloppuna 13. – 14.1.2018 kello 10 – 17.

Olen luokitellut itseni hang-around-jäseneksi tähän kerhoon nähden, eli käyn auttelemassa lähinnä ajamisen kanssa silloin, kun se omiin aikatauluihini sattuu sopimaan. Nyt, kun olen ollut pekkasvapailla pari viikkoa, on sattunut sopimaan melko paljonkin.

Rataan on muutaman kuukauden aikana ehtinyt tutustua useita tuhansia ihmisiä, ja tänään, lauantaina, oli myöskin melko vilkas päivä. Katsojia oli ajoittain niin paljon, ettei suosituimmista kohteista meinannut ohi mahtua, ja muutama pienempi vierailija innoissaan pyyhälsi portin ali henkilökunnan puolellekin.

Juna meni osittain suoraan -tilanne raiteenvaihtopaikalla.

Tänään radalla saatiin harjoitusta poikkeustilanteen hoitamisesta, kun erästä kohtaa radasta alettiin parannella kesken ajon. Ongelmana oli, että korkeusvaihteluiden vuoksi vaunujen väliset kytkimet tahtoivat irrottautua toisistaan, ja junia katkeili. Ratatyön ohi pääsi kuitenkin ajamalla vastakkaisen suunnan raidetta jonkin matkaa.

Aamulla, kun olin ainoana ajamassa siihen suuntaan, jonka topparoikka oli katkaissut, tein sitä, että ajoin yleisölle näkyvissä olevaa radan osaa edestakaisin. Junana oli Itävallassa liikennöivä Railjet-suurnopeusjuna, jonka huippunopeus on 230 km/h, ja myös pienoismalli kulkee varsin lujaa. Suorilla osuuksilla sitä onkin mukava kiidättää katselijoiden iloksi, mutta mutkissa, varsinkin ässissä, kannattaa hidastaa, ettei kulkupeli kellahda kyljelleen.

Joskus kuulemma on ollut muiden junien kuljettajillakin ihmettelemistä, kun radan pikaisin juna sujahtaa ohi vastakkaisen suunnan raidetta samaan suuntaan, ja paniikki lähellä, että törmääkö tuo.

Tietenkin siirryin takaisin perinteiseen, vasemmanpuoleiseen liikennöintimalliin, kun samalle raiteelle tuli muita junia. Silloin yksiraiteinen osuus osoittautui oikeaksi ruuhkasumpuksi, kun odotin neljää vastakkaiseen suuntaan tulevaa junaa. Sen jälkeen olikin ensimmäinen juna jo kiertänyt melkein täyden kierroksen, ja vain vaivoin ehdin sujahtaa kapeikon ohi ”vasenta väärää”.

Kaiken päälle raiteenvaihtopaikan vaihteet alkoivat oikutella, ja junat jatkoivat matkaa osittain tai kokonaan suoraan, vaikka piti mennä vasemmalle. Liikenteenohjaus teki kaikkensa, eli tuijotti junia kiivaasti, mikä tuntuikin auttavan muutaman kierroksen ajaksi, mutta loppujen lopuksi käsin ohjaaminen oli kaikkein varmin konsti vakuuttaa juna siitä, että säilytysraiteella olevaa junaa päin ei kannata pyrkiä.

Jos kaikkeen olisi aikaa, harrastaisin varmaan aktiivisemmin pienoisrautateitä. Vapaat ovat kuitenkin ohi, joten seuraava teksti tullee taas työn parista.

Kategoria(t): Joukkoliikenneharrastus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.