Virkaanastujaiskaaos

Viime viikon torstai oli liikenteellisesti vaikea päivä, koska pyrytti lunta ja presidentin virkaanastujaiset autosaattueineen ruuhkauttivat liikennettä.

Kävin sen päivän muistiinpanoni läpi. Aamulla olen ollut 23:lla, ja olen kirjoittanut, että siellä ei ole ollut mitään erityistä. Reitillä on kyllä paljon mäkiä, ja pysäkkejä ylämäissä, mutta toisaalta se linja kyllä kulkee omia polkujaan, eivätkä pysäkit noin 15–20 minuutin vuorotiheydellä pääse tamppaantumaan ja kiillottumaan liukkaiksi ja jäisiksi.

lumikaaos

Vielä menee ihan hyvin. Vasta 16 minuuttia myöhässä.

Ruokatauon jälkeiset muistiinpanot ovatkin sitten jo hieman pitemmät. Vaihdoin linjalle 24, joka kulkee eduskuntatalon ohi, ja olin liikkeellä juuri siihen aikaan, kun presidentin virkaanastujaistilaisuus oli meneillään.

24:n liukkausominaisuudet ovat samankaltaiset kuin 23:lla. Kiinnijäämisiä aiheuttavia paikkoja ei juuri ole: vaikka ylämäkeen joutuisikin pysähtymään, niin liikkeelle pääsee melko helposti. 24:n vaikeudet tulevat nimenomaan eteläisen Helsingin ahtaista kaduista, joita melkein päivittäin tukkivat jakelu- ja roska-autot, mutta töitäänhän hekin vaan tekevät. Myöhästymisiä aiheuttavat myös Kampin ja Mechelininkadun ruuhkat, jotka päivittäin vaihtavat paikkaa.

Pääsin Erottajalle vain noin 7 minuuttia myöhässä. Siitä on varattu ajoaikaa Mechelininkadulle noin 10 minuuttia, ja minä käytin siihen noin puoli tuntia. Seurasaaresta lähdin paluumatkalle puolisen tuntia myöhässä, mutta kun muu liikenne oli hälventynyt, niin sain aikataulua hiljalleen kiinni, ja olin kuljettajanvaihdossa enää viitisen minuuttia hitaassa.

Lähdin kotiin, ja seurailin tilannetta turvallisesti vällyjen välistä. Kuulin muilta joukkoliikenneihmisiltä jopa liki kahden tunnin myöhästymisistä aikatauluun nähden, mutta siinä vaiheessahan koko liikenne on jo peruuttamattomasti sekaisin. Raitiovaunut ajoivat sinne minne sattuivat vaihteista pääsemään, ja Hämeentiellä oli bussia pitkittäin ja poikittain ja jopa vastaantulevan puolen jalkakäytävää oli käytetty pitoa etsiessä.

Syy, miksi kerron torstaista vasta seuraavan viikon keskiviikkona, on MTV:n tiistaiaamuna julkaisema uutinen: Bussikuski pimahti Helsingin lumikaaoksessa: Poikkesi reitiltä, ei päästänyt matkustajia ulos, huusi ja kiroili – ”Sörnäisten kohta oli vähän pommi”.

En kommentoi artikkelia kovin perusteellisesti, koska olen kuvaannollisesti samoilla linjoilla toimitusjohtajan kanssa. Kiertotie oli varmasti hyvä ja oikea ratkaisu, ja se, ettei työnjohtoa saanut kiinni, kuvastaa vain linja-autonkuljettajan työn sitä puolta, että olemme nopeita ratkaisuja vaativissa tilanteissa useimmiten omillamme. Koulutuksessa ei voi kaikkia eteen tulevia tilanteita käydä läpi eikä tarjota niihin valmiita toimintamalleja.

Siihen tosin haluan sanoa sanani, että toimitusjohtajan mukaan kuljettajan olisi pitänyt kuuluttaa reittimuutoksesta. Se ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys, että se kuulutuslaite toimii, vaan tuntuu, että melkeinpä useimmiten niillä saa aikaan vain vinkunaa, tai sitten kuulutuksesta ei saa mitään selvää. Vuosaaren vuosina jaksoin vielä vikailmoituksia tehdä, mutta kun ei niitä siltikään korjattu, niin motivaatiohan siinä menee. Sääli sikäli, että tykkään kuulutella. Jännitän, mutta silti tykkään.

Tällä hetkellä ennustetaan, että lisää lunta olisi tulossa, mutta ei yhtä paljon kerrallaan kuin torstaina. Ammattiautoilija ei voi valita keliä, pitää siis yrittää valita oikea asenne.

 

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.