Kummittelua

Olin parina päivänä perehdyttämässä työuraansa aloittelevia kuljettajia.

Nykyisin linja-autonkuljettajaksi on sellainenkin koulutuspolku, että heti peruskoulun jälkeen lähtee ammattikouluun logistiikka-alalle. Kolmivuotisen koulutuksen jälkeen pääsee 18-vuotiaana bussin rattiin tietyin rajoituksin, esimerkiksi yli 50 kilometrin reittejä ei saa ajaa.

Toinen vaihtoehto on opiskella linja-auton rattiin aikuiskoulutuskeskuksessa. Tarjolla on käsittääkseni normaalimittaista ja nopeutettua koulutusta, ja normaalikoulutuksella bussin rattiin on teoriassa mahdollista päästä 21-vuotiaana ja nopeutetulla 23-vuotiaana (tai 21-vuotiaana tietyin rajoituksin).

Koulutukseen kuuluu myös työharjoittelua tai työssäoppimista, jonka aluksi tuore kuljettaja pitää tietenkin perehdyttää työnantajan tavoille. Sen jälkeen hänet lähetetään tekemään töitä toisen, virkaiältään vanhemman kuljettajan kanssa joksikin aikaa. Minun työnantajani piirissä näitä uusia työntekijöitä linjalla perehdyttäviä kuljettajia sanotaan kummikuljettajiksi, ja siitä sanastahan on helposti johdettavissa, että toiminta olisi kummittelua.

Linjaperehdytyksen kesto määräytyy sen mukaan, miten hyvin uusi kuljettaja pärjää, ja millainen on tietotaidon määrä. Jos osaa riittävän määrän linjoja, eikä ajamisessa tai asiakaspalvelussa ole huomautettavaa, voi päästä harjoittelemaan yksin jo muutaman päivän kuluttua.

Kovin moni linja-autoharrastaja tuntuu pyrkivän myös töihin kuljetusalalle. Tuttu bussibongari (ystävällisessä mielessä) oli nytkin valmistumaisillaan, ja halusin päästä hänen kummikseen.

Aloitin prosessin tiedustelun hyvissä ajoin, mutta mitä enemmän selvittelin asiaa, sitä enemmän mutkia matkaan tuntui ilmaantuvan: unohtuneita toiveita ja vääriä linjapaketteja. Järkevämpi ihminen olisi jo luovuttanut, kuten minulle moni sanoi, mutta lopulta viimeisen 24 tunnin aikana palaset loksahtivat kohdalleen.

Rautatientori

Näkymä kummin työpisteestä. Keskustan terminaaleissa on ruuhka-aikojen ulkopuolellakin melko ahdasta.

Kaveri haluaa pysyä nimettömänä, ei kirjoittele blogia tai julkaise ajosarjoja somessa. Siksi en kirjoita enempää hänen harjoittelustaan kuin että hyvin meni. Eihän kukaan virheetön ole, mutta kehityskaarta ja oppivaista asennetta oli jo parin päivän aikana havaittavissa. Jos pärjää niillä linjoilla, joita hän ajeli valvonnassani, pärjää kyllä helpommissakin ympyröissä.

Oman kummitteluni tasoakin analysoin hieman. Minun on vaikea pukea sanoiksi asioita, jotka itselleni ovat itsestäänselvyyksiä, enkä välttämättä tiedä, millaista tietoa uusi kuljettaja tarvitsisi ja haluaisi. Ehkä pitäisi vaan höpöttää koko aika kaikesta.

Viikonlopun koittaessa oli vähän outoa tarttua taas itse rattiin. Milloinkahan valmistuu seuraava kurssi? Alkaako ajo-opettajakoulutuksia joskus?

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.