Allikosta ojaan

Kummikuljettajana olon jäljiltä työvuorot ovat olleet hieman sekaisin. Olen päässyt muuallekin kuin vakilinjoillenikin, ja se on jakanut ajatuksiani.

HelB 805 Kulkuskuja

Kulkuskujalla oli vielä lunta 3.4.2018.

Vuoden 2017 alkupuolella, kun sähköbussikokeilu linjalla 23 alkoi, olin eräistä syistä johtuen innokas lähtemään mukaan, vaikka se merkitsi, että joutuisin ajamaan pitemmän aikaa pääasiassa kahta eri linjaa. Se on minun tapaistani innostua uusista asioista ja unohtaa realiteetit.

Nyt, noin vuotta myöhemmin, mielessäni on ollut eräistä toisista syistä johtuen siirtyminen laajempaan linjavalikoimaan, ja olen käynyt sitä toivomassa ajojärjestelijöiltä, mutta matkassa on vielä muutamia muttia.

Etenkin viime päivinä on tuntunut siltä, että Linkkerit väistelevät minua. Edellisestä sähköbussin ajokerrastani on jo kolme viikkoa, ja sinä aikana minun olisi pitänyt olla Linkkerin kanssa liikkeellä kahdeksan kertaa. Aina ne kuitenkin ovat joko korjaamolla, tai jos toinen on ehjä, niin se on aina siinä väärässä vuorossa, jota en sinä päivänä aja. En voi ymmärtää, miksi edes koko sähköpakettia pidetään yllä, vaikken sähkölinja-autoa koskaan aja.

Kummikuljettajana oloa varten työpäiviäni muuteltiin aika rutkasti, ja osa omien vakiolinjojen ulkopuolisista ajoista jäi minunkin ajettavikseni. Yhdenkin lumisen päivän vietin Vihdintien suunnan linjoilla (322, 335, 335B). Linjoina ne ovat ihan mukavia, kunhan vaan ei mene sekaisin, mihin suuntaan Vapaalassa ja Vantaankoskella ja Askistossa milloinkin on pyörimässä, ja kunhan muistaa oikeat laiturit Myyrmäessä ja Martinlaaksossa.

Aikataulu sinä aamuna olikin sitten mahdollisimman epämukava: työaikaa ajamiseen oli varattu kaikkiaan 4 h 36 min, ja yhden ainoan kerran kerkesin kuskin pallilta nousta, kun kävin nappaamassa yllä olevan kuvan.

Kummikuljettajana oloon liittyneiden työvuorojärjestelyjen jälkeen tunnen taas pyytäneeni niin paljon palveluksia, että en vähään aikaan aio käydä linjavalikoimanlaajennustoivettani uusimassa, varsinkin, kun aikataulun puolesta näköjään ruoho on vihreämpää omalla puolen aitaa. Onhan se mukavampaa pitää lataustauko jos toinenkin päätepysäkillä, ja kaikkein mukavinta on, jos onkin liikkeellä dieselin voimin, jolloin sen lataustauon voi käyttää kahvin metsästämiseen.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.