Kesän ajosarjoissa on paljon työpäiviä, jotka päättyvät tai alkavat keskustasta. Matkustaminen kollegan kyydissä tuo näkemystä omaankin ajamiseen.

Torstaina Pohjolan liikenne kuljetti kotiin vanhalla kunnon Scania L94 / Scalalla. Kyyti oli ajotavaltaankin tasaista ja mukavaa.

Työehtosopimuksen mukaan työpäivän pitää alkaa ja päättyä varikolta. Jos ajaminen alkaa tai päättyy jossakin muualla, siirtymä varikon ja vaihtopaikan välillä on palkallista aikaa, mutta useimmiten ei kuitenkaan työaikaa.

Velvollisuutta mennä varikolle päivän aluksi tai päätteeksi ei tietenkään ole, vaan esimerkiksi tänä aamuna menin suoraan kotoa Rautatientorille. Jos asuu kätevän matkan päässä vaihtopaikasta, saattaa ehtiä kotiin, ennen kuin palkanmaksu loppuu.

Työhön liittyvän matkustamisen lisäksi tulee tietenkin myös vapaa-ajalla liikuttua bussilla. Kaikki tämä kyydissä notkuminen tuo vertailukohtia omaan ajamiseeni. Kollegojen kyydistä voin ottaa oppia omaan ajooni joko negatiivisten tai positiivisten kokemusten kautta. Kun näen ja koen, että liikennevaloissa 10 senttiä kerrallaan eteenpäin nylkyttäminen ei ole kyydissä olijasta mukavaa, vältän itse tekemästä niin. Kun näen ja koen, että kollega on ajoissa laiturissa lastaamassa väkeä, saan siitä motivaatiota parantaa itsekin tapojani.

Kaiken kaikkiaan on mielestäni niin, että kuljettaja aitiopaikaltaan näkee liikennetilanteet hyvin ja keskittyy niihin täysipainoisesti. Matkustaja on kuljettajan armoilla, eikä osaa valmistautua äkkinäisiin jarrutuksiin, kiihdytyksiin ja suunnan muutoksiin. Ne eivät matkustamon puolella tunnu mukavilta, vaikka kuljettaja ei niitä pitäisikään kovin rajuina.

Juuri tämä ristiriita lienee johtanut tähänkin uutiseen, jossa matkaa runkolinjalla verrataan painajaiseen, kun kuljettaja on kaahannut. Yksittäistä tapausta en lähde sen kummemmin kommentoimaan, koska asian käsittely ei ollut uutisen julkaisuhetkellä edes alkanut, ja uutinen kertoo vain matkustajan näkemyksen. Kuljettajalla varmasti on toinen näkemys, ja usein on niin, että se totuus on jossakin kahden osapuolen kertoman välimaastossa. Onneksi nykyisin asioita voi tarkistaa ajotavanseurantajärjestelmästä, joka mustan laatikon tavoin kerää dataa mm. juuri kiihdytyksistä ja jarrutuksista. En kuitenkaan usko, että kaiken selvittelyn lopputulosta nähtäisiin valtakunnallisessa mediassa.

Iltalehden uutisoima tapaus on runkolinjalta 560. Aivan viimeisimpiä ajosarjoja en ole tarkastanut, mutta mielikuvani on, että siellä kuljettajat siirtyvät vaihtopaikan ja varikon välillä kuljettajanvaihtoautolla. Niin rohkeaa väitettä en kuitenkaan esitä, että linjapakettikohtaiseen ajotapaindeksiin vaikuttaisi se, meneekö kuljettaja linjan varrelle jalan, bussilla vai henkilöautolla.

Kuljettajien FB-palstalla uutisesta on kirjoitettu rakentavassa hengessä yli 80 kommenttia. Ehkä tästäkin joku ottaa opikseen, olipa tarina tosi tai ei.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin:

  1. Sieppari sanoo:

    Kiitos asiantuntevasta ja mielenkiintoisesta blogista! Joukkoliikenteen vakituisena käyttäjänä ja ylipäätänsä joukkoliikenneintoilijana odotan aina innolla tämän blogin uusia julkaisuja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.