Lautta rantain

Alkuviikosta Helsingissä pidetty Trumpin ja Putinin tapaaminen vaikutti omiinkin töihini. Tarjolla oli ylitöitä ja työpäiviä vaihdettiin tavanomaista linjan ajoa erikoisempia töitä sisältäneisiin.

Perjantaina ajojärjestelijä soitteli ja kysyi, voisiko vaihtaa sunnuntain työpäivän aikaisesta vuorosta myöhäiseksi. Kuunneltuani ehdotuksen tarkemmin suostuin, eikä se johtunut pelkästään siitä, että yöunet pitenisivät. Varikolle päästyäni kävin ajojärjestelijän kopissa sisällä asti – yleensä ajojärjestelyasiat hoidetaan kioskimaisen luukun kautta, mutta nyt oli turvallisuus niin tärkeää, että ajo-ohjeet käytiin läpi kahden kesken, ja kerrottiin, että asia olisi pidettävä salassa myös sosiaalisessa mediassa.

Tässäkään en nyt voi siis kertoa sunnuntaista tämän enempää.

Notajakakka

Kun vielä luulin olevani liikkeellä raitiovaunuttomuuden takia.

Maanantain osalta käytiin läpi muutama eri versio. Alunperin piti keskittyä vain salaiseen palveluun, ja koska sitä oli niin vähän, niin työpäivän minimipituuteen pääsemiseksi oli täytteeksi pantu varikolla notkumista, jota myös varalla olemiseksi kutsutaan. Samana päivänä HSL kuitenkin tilasi jotakin, jota ajojärjestelijä kutsui Katajanokan runkokuljetukseksi, ja sinnehän minäkin sitten päädyin.

HSL:n sivuilta katsoin, että raitioliikenne on poikki Presidentinlinnan kohdalla, joten päättelin, että raitiovaunua korvaavaa liikennettä tässä ajellaan. Tällä kerralla reitti kulki Liisankadun ja Pohjoisrannan kautta Katajanokalle, ja siellä oli pysäkkejä vain Vikingin terminaalin ja Suomenlinnan huoltolautan laiturin kohdilla. Ihmettelin, miksi ei ajettu raitiovaunun reittiä.

Sitten katu avattiin, eikä tarvinnut enää kääntyä Katajanokalle kiellettyä reittiä. Sitten raitiovaunut alkoivat kulkea. Ihmettelin entistä enemmän, kun ei meitä neljää bussia sieltä kutsuttu pois. Soitin työnjohtajalle, joka selvitti, että Suomenlinnan lautan Kauppatorin laituri ei ole käytössä, joten ajavat huoltolautalla. Ilmeisesti vesiliikenteessä vaihto normaaliin operointiin ei käy käden käänteessä, ja huoltolautta liikennöi koko illan ja alkuyön, vaikka Kauppatorin liikkumisrajoituksia olisikin purettu.

Onhan se kiva tarina, kun voi kertoa ajaneensa Suomenlinnan lautan korvausliikennettä. Minulla oli kyydissä kahdeksan kierroksen aikana kourallinen porukkaa ja lukuisia joukkoliikenneharrastajia, kollega kertoi kyydinneensä samassa ajassa yhden ihmisen.

Mitä viikonvaihteen erikoistöistä voisin sanoa yhteenvetona? Hyvässä mielessä tuli mieleen tilausajopalveluksessa viettämäni aika, kun se toisinaan oli sitä, että ajeltiin pieni pätkä ja odotettiin tunti tai pari, ja taas ajettiin vähän. Huonossakin mielessä tuli mieleen tilausajoaika, kun toisinaan oli ilmassa epätietoisuutta. Ketä pitikään ajaa, ja minne? Kun lähtöaika koitti, ei missään näkynytkään ketään, ja sitten soiteltiin, olenko oikeassa paikassa, oikeassa ajassa, ja seuraavaankin ajoon pitäisi keretä.

Paluu arkeen on jo tätä kirjoittaessani tapahtunut, mutta selvityksessä on, josko sitä arkea voisi muuttaa. En elättele kovin suuria toiveita.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.