Mania

Man-kaasubusseja on meidän talossamme vielä jonkin verran, vaikka niistä vähitellen ollaan pyrkimässä eroon, koska niissä ne kuluttavat korjaamon resursseja melko paljon linjakilometriä kohden. Vikaherkkyyden olen joutunut kokemaan omakohtaisesti linjalla 24 viime päivinä.

Ensimmäisenä päivänä ajo sujui tavalliseen tapaan, kunnes Lasipalatsilla meno hyytyi, tehot katosivat, ja kojetauluun roiskahti FFR-vikakoodi, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Jälkikäteen lunttasin, että se tarkoittaa ajoneuvon ohjaustietokoneen häiriötä.

Yleensä kaikkia sähköön ja mikroprosessoreihin liittyviä vikoja on totuttu korjaamaan katkaisemalla ko. laitteesta virrat ja käynnistämällä se uudelleen. Niinpä nousin Seurasaaressa paikaltani ja kävin akkukotelosta nappaamassa pääpäävirtakytkimen nollille tauon ajaksi. Saksalaista bussistandardia noudattavissa Maneissa ei näet ole kojetaulussa päävirtakytkintä.

Eipä se nollaus auttanut, vaan Seurasaaresta Paciuksenkadulle kiivetessäni tehot olivat niin vähissä, että vauhti hiipui alle kahteenkymppiin. Soitin työnjohtajalle ja sovimme, että Man vaihdetaan pois.

Juuri ennen sovittua autonvaihtohetkeä Man hätkähti takaisin elävien kirjoihin, menohalut palasivat, ja mittariston varoitusten kirjo katosi. Taas kaivoin puhelimen esille ja sanoin, ettei tarvitsekaan tulla vaihtamaan. Työnjohtaja tyytyväisenä alkoi allokoida resursseja toisaalle: en ollut ainut apua tien päälle tarvinnut kuljettaja.

luukku auki

Pääpäävirtojen nollaus ei auttanut kummallakaan kerralla. Eihän sekään ihan kaikkia virtoja katkaise, mutta akun kengän irrotteluun ei riittänyt aika.

Seuraavana päivänä ajoin samaa Mania, ja se käyttäytyi aivan ongelmitta, mutta toinen auto samasta sarjasta oli tuittupäänä. Homman nimi oli EBS eli jarrujen sähköinen ohjausjärjestelmä.

EBS-diagnoosi on melko yleinen Manin herja, joka ei paljon menoa haittaa, mutta nyt oli tilanne mennyt niin pahaksi, että ruudulla luki EBS-hätätila. Ovijarru ei toiminut, ja jarrupoljinta joutui painamaan erittäin syvään. Kaikki jarruteho oli kyllä käytettävissä, mutta ilmaohjattuna, jarruviiveineen päivineen. Päävirtojen nollaus auttoi vain muutaman minuutin ajaksi.

Soitin taas ja pyysin tuomaan toisen auton taas. Päätin, että en peru autonvaihtoa, vaikka EBS eheytyisikin kesken matkan, koska jarrujen kanssa ei ole leikkimistä. Edellisenä päivänä, ilman tehoja, olin vain haitaksi takana tulijoille, nyt, ”ilman jarruja”, suorastaan vaaraksi edellä menijöille.

Autonvaihtoa kohti ajaessa minulla on aina pieni jännitys, minkä erikoisen auton saan ajettavakseni. Nyt iloinen odotus lässähti antikliimaksiksi, kun Manin tilalle tuotiin 24-linjan vakiopeli, Volvo-hybridi.

Se oli kuulemma juuri Volvolta huollosta tai korjauksesta valmistunut, mutta ei se sen toimivammalta vaikuttanut kuin edelliselläkään kerralla sitä ajaessani. Kun ei hybridibussien ohjaamoon tai matkustamoon tule mistään ilmaa – ei viilennettyä, ei lämmintä, ei edes kuumennettua – niin näillä helteillä olen jo alkanut harkita, että kieltäytyisin ajamasta niillä.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.