Työnantajani uusin Linkker

Työnantajani laivastoon on saapunut uusi Linkker-sähköbussi, jolla olen jo joitakin rupeamia päässyt ajamaan.

Uusin bussi on rekisteröity 21.8.2017, ja ensi alkuun se vietti aikaa Linkkerin esittelybussina. Se on ollut näytteillä mm. lokakuussa 2017 Kortrijkissä, Belgiassa, jossa järjestettiin Busworld-bussinäyttely.

(Busworld on järjestetty joka toinen vuosi 1970-luvulta lähtien. Vuonna 2017 näytteilleasettajia oli 376 kappaletta 36 maasta. Vieraita kävi yli 37 000 lähes 120 eri maasta. Se voisi olla varteenotettava matkakohde vuodelle 2019. Kaikkea sitä löytääkin, kun tutkii asioita blogia varten.)

Työnantajani käyttöön Linkker otettiin lokakuussa 2018; ensimmäinen havainto Joukkoliikennefoorumilla on 19.10. Se on vara-auton statuksella, eli jos jompikumpi vanhemmista sähköbusseista on rikki tai muuten vaan pois pelistä, uusi Linkker on sen tilalla. Kolmea sähköbussia ei linjalla nähtäne samanaikaisesti, vaikka se toiveissani olisikin.

1614:n demobussina viettämästä ajasta kielivät opastetaulut keskisillalla.

Uuden Linkkerin sisustus on samanlainen kuin missä tahansa muussakin HSL-alueen bussissa. Poissa ovat vanhempien Linkkerien värikkäät penkkikankaat ja lautalattiajäljitelmät, ja HSL:n perusvärimaailma sinisine penkkeineen ja harmaine pintoineen on tilalla. Bussinäyttelyissä vietetystä ajasta lienee jäänne toinen infomonitori.

Ajamisen puolelta on kerrottavana jonkin verran hyviä uutisia. Polkimet on saatu asemoitua vanhoja Linkkereitä paremmin, ja kun niihin tottuu, ajoasento muodostuu hivenen paremmaksi kuin 1611:ssä ja 1612:ssa. Kallistelua ei ole yhtä paljon havaittavissa uusimmassa tulokkaassa, tosin myös jo olemassa olleet Linkkerit ovat viime aikoina alkaneet kulkea suoremmassa.

Toki edelleen on tekemistä, että Linkkereistä saataisiin erinomaisia työkaluja, esimerkisi oikeanpuoleinen sisäpeili on edelleen varsin kehno. Ei siitä ainakaan keski- ja takaoven peileille näe lainkaan, ja juuri siihen käyttöönhän sen pitäisi olla. Rahastaminen on hankalaa kainalossa olevan rahastuspöydän takia, ja siksikin, että lääkärinlaukkumalliselle rahastusrepulle ei ole koukkua. Koko ohjaamo pitäisi mielestäni suunnitella alusta lähtien uudelleen, ja sitä päivää, kun Linkkereihin saadaan turvapleksit, odotan melkeinpä kauhulla.

Energiankulutus on normaalilla tasolla. 23:n kaltaisella kaupunkilinjalla kulutellaan noin 1 ja 1,5:n kilowattituntia kilometriä kohti riippuen lämmitys- ja jäähdytystarpeesta ja ruuhkasta.

Muutamana päivänä pääsin tekemään energiankulutusvertailua, kun ajoin saman työpäivän sekä dieselbussilla että sähköbussilla. Sähköbussin kulutusmittari pysähtyi lukemaan 1,15 kWh / km. Dieselbussi imaisi naftaa 39,84 l / 100 km, mikä voidaan karkeasti muuntaa arvoksi 3,98 kWh / km. Dieselbussi kuluttaa energiaa yli kolminkertaisesti sähköbussiin verrattuna! (Näin yksinkertaistetussa vertailussa oiotaan kyllä melko surutta mutkia.)

Minun mielestäni sähköbusseissa on kuitenkin tulevaisuus. Hiljaisuus, lähipäästöttömyys ja ”liukas kulku” ovat asioita, joita kannattaa tavoitella entistä useammalle linjalle, ja käytetty sähkö pitäisi pyrkiä tuottamaan uusiutuvista lähteistä ja saasteettomasti.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.