Pärnu

Jokioisten museorautatien joulupukkijunassa sain vinkin, että Pärnun ja Lellen välinen rautatieliikenne loppuu 8.12.2018. Varasinkin liput pienelle ryhmälle lähes saman tien, kun tietokoneen ääreen pääsin, jotta ehtisin vielä matkustaa Pärnuun junalla.

Koska aamun laivoilla ei ehdi Pärnuun menevään junaan, lähdimme Helsingistä illan Viking XPRS:llä, ja käytimme hyödyksemme seikan, että laivaan saa jäädä yöpymään sen saavuttua Tallinnaan. Hytistä heitetään ulos jo 5.45, eikä aikataulu aamiaisen saamisen kannaltakaan ole kovin onnistunut, vaikka laivasta poistumisessa ei hirvittävä kiire olekaan.

Sää Tallinnassa oli aivan kamala. Lämpötila oli nollassa, tuuli navakasti, ja satoi vettä. Liukkailla jalkakäytävillä taistelimme tiemme Baltian-asemalle, jonka kioskin lämmössä odottelimme junaamme saapuvaksi.

HSL-alueella Flirtit ajavat metromaista liikennettä. Virossa Flirtit ovat metromaisessa värityksessä. Ovatkohan värityskaaviot menneet Stadlerilla sekaisin?

Elron (Eesti liinirongid (Viron linjajunat)) on hoitanut Viron rautatieliikennettä tammikuusta 2014 lähtien Flirt-junilla. Ne ovat hyvin samankaltaisia kuin Suomen Sm5-lähijunat, onhan kyse saman valmistajan samasta tuotteesta, mutta virolainen Flirt-laivasto on monimuotoisempi: käyttövoimana voi olla sähkön lisäksi myös diesel, ja junien pituus on 2–4 vaunua.

Kahden yksikön junamme oli ajoissa paikalla. Konduktöörirouva toivotti meidät tervetulleeksi, tarkisti, että olemme oikeassa osassa junaa, ja opasti meidät ensimmäiseen luokkaan. Ykkösluokan puolella oli istuinjärjestys 2+2, ja selkänoja oli kallistettavissa, paitsi niillä istuimilla, jotka ovat pöydän ympärillä. Ekaluokkalaisille oli myös oma, salasanasuojattu WLAN-verkko.

Matkalla Tallinnasta Lelleen pysähdyksiä oli paljon, vaikka kahdeksan seisaketta ohitettiinkin. Päästiin siellä silti ajamaan rataverkon huippunopeuttakin, 120 km/h, mikä tuntui varsin kovalta, vaikkei dieselmoottorin huuto junan perälle kovin hyvin kuulunutkaan. Lellessä juna jakautui kahtia lähes huomaamattomasti, ja ensimmäinen yksikkö jatkoi Viljandiin ja jälkimmäinen Pärnuun.

Lellen ja Pärnun välinen rataosuus oli nopeusrajoitukseltaan vain 60 km/h, ja seisakkeiden laituritkin muuttuivat vain yhden oven mittaisiksi. Verkkaista oli meno palakiskoilla, ja kolkekin tuntui kovin harvalta.

MB Conecto vuodelta 2017.

Pärnun rautatieseisake oli kaupungin laitamilla, ja sen lähistöllä on linjan 3 päätepysäkki. Kolmonen kulkee vain muutaman kerran päivässä, mutta onneksi muutkin kaupunkibussit kulkevat muutamien minuuttien kävelymatkan päästä. Valtatien toisella puolella on myös ostoskeskus, jonka R-kioskilta sai matkakortin.

Pärnumaan ühiskaart toimii kutakuinkin samoin kuin Tallinnassa. Tunnin voimassa olevan arvolipun hinta on 2 €, ja vuorokausilippu on 5 € arvoinen. Kolmatta arvolippua ostettaessa järjestelmän pitäisi automaattisesti muuttaa lipputuote vuorokausilipuksi, mutta ainakaan ”U-linjalla” näin ei tuntunut tapahtuvan.

Kalustosta suurimman osan (27 kpl) näköjään muodostavat Seben uudet Mercedes-Benz Conectot. Conectoa voisi luonnehtia Citaron Itä-Euroopan markkinoille tarkoitetuksi, karsituksi versioksi. Conectot rakennetaan Turkissa. Liikkeellä oli kaksiakselisia Mersuja, jotka kulkivat kaasulla, ja dieselkäyttöisiä nivelbusseja.

Seben laivastoon kuuluu myös kaksi MANnia (samanlaisia kaasusäiliöllisiä Lion’s Cityjä kuin Helsingin bussiliikenteellä) sekä kolme puolalaista Solbussia. Nämäkin kaksi kalustotyyppiä havaitsimme linjalla, mutta kyytiin emme päässeet.

Scania OmniLink vuodelta 2003. Pärnuun tämä muutti vuonna 2015.

Paljon mielenkiintoisempaa kalustoa oli Atkolla, joka liikennöi kaupungin läpi kulkevaa linjaa 40. Osuimme kyytiin Ruotsista uitettuihin Säffleen ja Scania OmniLinkiin, kumpikin 00-luvun alkupuolelta. Päivän paras bussi oli kuitenkin mielestäni Turkissa valmistettu BMC Probus 215-SCB -pikkubussi. Sillä matkustaminen oli varsin kiikkerää, mikä osittain johtui kiireisistä kaistanvaihdoista ja siitä, että jouduin seisomapaikalle.

Kävimme myös toteamassa junamme päivätaukopaikan Pärnun tavara-asemalla, kaubajaamalla. Paluumatkalla oli puhetta, millainen mahtaa henkilökunnan kierto olla. Ilmeisesti on niin, että kuljettajalla ja konduktöörillä on Pärnussa noin kuuden tunnin tauko kesken työpäivän. Mahtavatkohan saada palkkaa koko ajalta?

”Johan tuolta rautatien joutaa poistaa”, kommentoitiin tähän kuvaan. (Pärnu kaubajaam.)

Paluumatka alkoi pimeyden vallitessa. Ei se sen kummallisempi ollut kuin menomatkakaan. Samaan junaan osui Itä-Euroopassa ja Venäjällä paljon matkustanut henkilö, joka suosittelikin, mihin kannattaa suunnata nähdäkseen mielenkiintoisia junia muinaisen Neuvostoliiton vaikutuspiirissä, jossa en kovin paljon ole lomia viettänyt. Silmiini kuulemma syttyi kiilto ja innostuminen oli selvästi havaittavissa.

Tallinnaan jäi vielä vähän aikaa kiikaroida paikallisliikennettä. Mitään kovin ihmeellistä ei siihen aikaan illasta ollut liikkeellä, mutta tulipa todettua, että etäluettavaa pankkikorttia voi Tallinnassa käyttää joukkoliikenteessä matkustamiseen. Kussakin kulkuvälineessä tosin on toistaiseksi vain yksi matkakortinlukija, joka tukee pankkikortteja.

Illan viimeisessä Tallinkin laivassa oli vain kymmeniä matkustajia. Osui siihenkin joukkoon yksi tuttu. Maailma on pieni, kun lähialueilla liikkuu.

Kategoria(t): Joukkoliikenneharrastus Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.