Paakinaholla

Kävin vanhojen bussien metsästysretkellä neljässä pienessä Pohjanmaan kaupungissa viimeisellä pekkasviikollani. Yhdelläkään 2000-luvun bussilla en tullut kulkeneeksi.

Salmelan taannoisen konkurssin jälkeen Suomen vanhin päivittäisessä liikenteessä oleva linja-autokalusto lienee Haapaveden suunnalla. Koska pekkaspäiviä vieläkin riitti, suuntasin perjantaiksi Pohjanmaalle muutaman kaverin kutsumana.

Menomatka lakeuksille sujui IC273-yöjunan päivävaunussa. Valitsimme EFs-vaunun, joka on vuonna 1986 valmistuneesta sinisestä vaunusta vihreäksi Intercity-vaunuksi ylennetty vuonna 2012. Sen kunnollisella istuimella oli mukava torkkua, vaikka vähän lyhyeksi unet tahtoivatkin jäädä. Ei sen parempaa penkkiä ole suomalaisissa junissa mielestäni milloinkaan koettu.

EFs:n sarjamerkinnässä E merkitsee 2. luokan osastoa ja F matkatavaraosastoa. Jako osastojen välillä on suunnilleen puolet ja puolet, joten kumpikin kirjain on iso. Pieni s-kirjain merkitsee nykyään palveluvaunua, käytännössä invapaikkoja. Vaunujen sarjamerkinnöistä voisi kirjoittaa oman artikkelinsa[1].

Oulaisista Haapavedelle matkustimme Oulaisten liikenteen kyydissä. Bussina oli Scania K113 vuodelta 1996, Carrus Star 602-korilla. Panin merkille, että autossa oli vielä ”pitkä keppi” eli mekaaninen vaihteisto, jossa oli nelivaihteinen perusosa ja aluevaihtaja, eli sama neljän vaihteen vaihdekaavio käydään läpi kahteen kertaan. Sellaista vaihteistoa en ole aikaisemmin bussikäytössä nähnytkään. Reitti kulki Pyhäjoen pohjoisrantaa, ja auto täyttyi tasaiseen tahtiin koululaisista.

Haapavesi on noin 7000 asukkaan kaupunki, jonne asutus on saapunut jo 1500-luvulla. Keskustaajamassa, Haapajärven rannalla, asuu noin 3800 ihmistä. Kesäisin siellä järjestetään kansan- ja maailmanmusiikkiin keskittyvä festivaali, eikä pidä unohtaa, että myös Justimusfilms on kotoisiin Haapavedeltä.

Vasemmalla Paakinahon liikenne 14: Scania F112, Wiima M303, vm. 1985.
Oikealla Paakinahon liikenne 31: Scania B86S, Lahti 10, vm. 1976.
Kuvattu Haapavedellä 14.12.2018.

Vanhojen linja-autojen harrastajille tärkein nähtäyys Haapavedellä on Paakinahon varikko. Veljekset Paakinaho on aloittanut liikennöinnin vuonna 1924. Yhtiön, ja uskallan väittää, että myös Suomen vanhin linjaliikenteessä oleva linja-auto olikin pihalla. Vuoden 1976 Scania on peräisin Pulkkilan liikenteeltä, josta se siirtyi V. Alamäelle yrityskaupan myötä. Paakinaholla bussivanhus on ollut vuodesta 1997.

Pienimuotoisen varikko- ja lähiseutuesittelyn jälkeen jatkoimme matkaa Nivalaan toisella museoikäisellä linja-autolla, joka kantoi kylkinumeroa 14. Moderni Scania-hetku on uutena tullut Lappiin, Möllärin linjoille, ja Paakinahon rivistössä se on ollut vuodesta 2008. Kuljettajan kanssa oli mukava rupatella, ja hän selvästi tunsi autonsa ja tiesi, mihin kunkin matkustajan jättää.

Haapavedeltä Nivalaan siirtyi rahastuslaite samalla kyydillä kuin mekin, ja kun kerran Nivalassa bussi meni varikon kautta, niin siinä meidänkin oli sopiva hypätä kyydistä. Paakinaho osti Outi Kangas ky:n 1988, ja samassa yhteydessä nämä Nivalan tallitkin siirtyivät Paakinahon liikenne oy:lle.

Paakinaho 4: Volvo B10M, Wiima K200. Kuvattu Nivalassa 14.12.2018.

Perjantai on liikenteellisesti vilkas päivä, ja kolmas Paakinahon museoikäinen bussi löytyi Nivalasta, jonne se oli viety vara-autoksi. Entisen Espoon auton kyydillä lähdimme parille koululaislenkille, ensin Junnoon ja sitten Maliskylään. Koululaiset olivat vanhasta autosta ihmeissään, mutta ilmeisesti kaikki kuitenkin uskalsivat tulla kyytiin. Kuljettajan kanssa oli puhetta mm. eläkeiästä, kun kävi ilmi, että myös minä ajelen ammatikseni.

Yli 10 000 asukkaan Nivala on Kalajoen varrella, ja väestöstä noin puolet asuu keskustaajamassa. Tasaisilla viljelyaukeilla on erikoisia kylien nimiä, joista mainittakoon Padinki. Monissa nimissä esiintyvä puhto-loppu (esimerkiksi Hernepuhto) merkitsee jokien lähistöllä puhtaaksi raivattua laidunmaata. Puhto-loppuisilla kylillä ovat arvelujen mukaan joutuneet karjaa hoitaneet henkilöt majoittumaan kesäisin, koska joki muodostaa merkittävän kulkuesteen, ja myöhemmin asutus on muuttunut ympärivuotiseksi, kun tilat ovat periytyneet isiltä useammalle veljekselle.

Tässä yhteydessä haluan kiittää Paakinahon liikennettä ja kaikkia henkilöitä, joiden kanssa olimme tekemisissä. Vieraanvaraisuutenne ja ystävällisyytenne vanhojen bussen harrastajia kohtaan lämmittää mieltäni.

Lopuksi siirryimme neljän kaupungin kierroksen asukasluvultaan suurimmalle paikkakunnalle, Ylivieskaan, 15 000 asukasta. Kulkuneuvona oli Oulaisten liikenteen 31 (Puolassa 2011 peruskorjattu Scania K113 / Carrus Star 501 vuodelta 1995). Oli mukavaa, kun kulkuraporttiin sai merkitä neljän ennen vuotta 2000 valmistetun bussin sarjan.

Ylivieskan nähtävyyksiin kuuluu mm. Suomen toiseksi vanhin betonisilta. Tunnettuja ylivieskalaisia mm. ovat Kyösti Kallio, Hannu Taanila ja Iikka Kivi. Me olimme kiinnostuneita ainoastaan ruokapaikoista, koska pikkupakkasella perjantai-illan meno kaupungilla näytti melkoisen olemattomalta. Ja löytyihän sitä kebabia.

Tulimme takaisin Helsinkiin IC-junalla. Työntyrin työntämällä junalla paineltiin paikoitellen liki kahtasataa, ja kaarteet tuntuivat niin jyrkiltä, että kirjaimet ristikoissani menivät harakanvarpaille ja juomatuotteillakin oli tasapainovaikeuksia.

***

  1. Parempi sarjatunnus EFs-vaunuille olisi mielestäni ollut EFits, ja kolme vuotta aikaisemmin muutetut vaunut sen saivatkin. Pikku-i kertoo istumapaikkojen olevan avo-osastossa (ei hyteissä), ja t paljastaa vaunun olevan juuriltaan sininen vaunu.
    Nykyaikana ei enää hyttipäivävaunuja Suomeen valmisteta, joten on ihan luonnollista, että myös sen vastinpari, avo-osastovaunu, häviää sarjatunnuksista. (Avo-osastoja on ollut suomalaisissa matkustajavaunuissa 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Sitä tietoa en ole kaivanut enkä kaivannut, onko avo-osasto-sana ollut vankeinhoidon tai psykiatrian käytössä jo aikaisemmin.)
    Pieni t-kirjain tuli käyttöön samalla kuin siniset vaunutkin, kun tarvittiin kirjain erottelemaan puisia ja teräksisiä matkustajavaunuja. Sen jälkeen IC-vaunut saivat tunnuksiinsa x-kirjaimen ja kaksikerrosvaunut d-kirjaimen. Ehkä tätä voitaneen perustella sillä, että vanhimmat käytössä olevien vaunujen litteroissa ei ole mitään muista vaunuista erottelevaa kirjainta.
Kategoria(t): Joukkoliikenneharrastus, Matkakertomukset Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.