Sm2:lla Lahteen

Vanhojen Sm2-lähiliikennejunien käyttö on jo pääkaupunkiseudulla loppunut. Muissa junissa niitä vielä näkee, joten päätin piipahtaa pikaisesti Lahdessa.

Helsingistä puolen viiden aikoihin lähtevä juna numero 9853 saapui laituriin viime minuuteilla ja pääsi matkaan lähtövalmistelujen jälkeen noin 10 minuuttia myöhässä. Juna oli tupaten täynnä, istumapaikkoja alkoi riittää kaikille halukkaille vasta jossakin Keravan jälkeen.

Lahdesta käyttämäni juna, jota ennen muinoin ajettiin Eil-vaunuilla, jatkoi Kouvolan suuntaan. Siinä vaiheessa se oli jo vartin myöhässä. Ennen Lahtea oli kuuluteltu, että junan takimmainen yksikkö olisi suljettuna siitä eteenpäin, mutta niin sinne vain jäi muutamia ihmisiä kyytiin.

Seuraavaksi petti oma aikataulunsuunnitteluni. Olin ylimalkaisesti katsellut, että Lahden ja Riihimäen välillä kulkee junia noin kerran tunnissa, mutta nyt, kun tutkin aikataulua tarkemmin, huomasinkin, että Riihimäelle ei mene junaa yhdeksän pintaan. Koska kahdeksalta lähtevään junaan olisi tullut kiire, päätin lähteä bussiajelulle Hollolaan.

Lahden seudun liikenteessä on käytössä kännykkälippu, joka toimi kivasti. Mikään MB Citaro -bussin rahastuslaitteista ei tosin lippua osannut tarkastaa, vaan se piti näyttää kuljettajalle, joten ilmeisesti siellä päin kuljettajat osaavat lukea QR-koodeja. Istumaan päästyäni vilkaisin myös junien liikennetilannetta, ja totesin, että olisin ehtinyt siihen kahdeksan junaankin, koska se odotti vaihtomatkustajia…

Myös 22.04 lähtenyt G-juna (numero 1672) odotti Intercityä. Minulle puolen tunnin myöhästuminen merkitsi, että vaihtoyhteys Riihimäellä R-junaan rikkoutui, ja kotiin paluu viivästyi vielä tunnin verran lisää. G:n konduktööri ihmetteli, miksi olin valinnut hitaimman tien Lahdesta Helsinkiin, mutta lippu kuitenkin kelpasi. Aikoinaanhan ABCDEFG-vyöhykelippu kelpasi Helsingin ja Lahden välillä sekä suoraan että Riihimäen kautta, mutta nykyaikaisista, vyöhykkeettömistä lähijunalipuista en ollut varma.

Pöllyävä pakkaslumi tukkii joka paikan. Rautatieliikennettä hoitavat tahot varmasti tekevät parhaansa, mutta luonnonvoimille ei aina mahda mitään, ja viivästyksiä esiintyy.

Päivän viimeinen junamatkani oli Sm4-kalustolla. Tampereen ja Helsingin väliseen junaan 9732 liitetään Riihimäellä toinen yksikkö, johon onneksi pääsin ajoissa lämmittelemään. Henkilökuntakin saapui ajoissa kopistelemaan kytkintä puhtaaksi jäästä, ja yllätyksekseni kytkentä onnistuikin ongelmitta. Operaatioon on varattu runsaasti aikaa, ja hyvin onnistuneen suorituksen ansiosta junan myöhästyminen leikkautui 16:sta minuutista 9:ään.

Järvenpäähän asti matka sujui normaalisti, mutta siellä juna juuttui paikalleen noin 40 minuutiksi, koska edessä olevat vaihteet oli lumi tukkinut, eikä niitä saatu käännettyä. B-suunnitelma oli palata takaisin Purolaan, ja kuljettaja kahlasikin hangessa junan toiseen päähän. Melko pian siirryttiin kuitenkin C-suunnitelmaan, eli Riihimäeltä tuotiin harja ja henkilö, jolla oli harjan käyttöön koulutus. Kuljettaja palasi junan eteläpäähän, omaan osastoonsa kengät täynnä lunta, ja sitten vain odoteltiin loputtomalta tuntuva aika ladun selviämistä.

Helsinkiin 9732-juna saapui kolmisen varttia myöhässä. Ehdin hyvin viimeiseen kotiin päin vievään bussiin, ja paluun viivästymisestä johtuneet univelatkin olen jo tätä kirjoittaessani kuitannut.

Kategoria(t): Matkakertomukset Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.