Kun mikään ei tunnu sujuvan

Se oli eräs tämän talven pakkasaamuja, kun hankaluus toisensa perään varjosti työntekoani.

Kuva on loppusyksyltä, eikä liity tekstin tapahtumiin juurikaan.

Aamulla työpisteelleni saapuessani huomasin, että tuulilasi oli jäässä – sisäpuolelta. Onneksi rahastusvälinelaukkuni varustukseen kuuluu myös jääraappa, jolla sain palautettua näkyvyyttä sen verran, että ei tarvinnut huonon muistini varassa ajaa. Kyllä siinä hommassa niin kauan nokka tuhisi, että lähtö viivästyi hieman, vaikka ison osan jäästä jätinkin bussin oman huurteenpoiston tuhistavaksi.

Seuraavaksi taivastelin rahastuslaitteita: etälukija ei herännyt toimintakuntoon. Päätin aluksi yrittää käynnistellä laitteistoa uudelleen niin paljon kuin se kuljettajan paikalta onnistuu. Sitä varten pitää kirjautua ulos järjestelmästä, ja uloskirjautumisen yhteydessä ruudulle tulee myyntiraportti. Tällä kerralla edellisen tilityksen jälkeen kertyneen saldon kohdalla luki tähtiä, minkä olen päätellyt merkitsevän sitä, että bussin laitteistolla ei ole yhteyttä keskusjärjestelmään. Uudelleenkäynnistyksen jälkeen saldot näkyivät oikein, eli Parkeonit pääsivät taas käsiksi pilveen.

Sitten oli aika leikkiä rikkinäistä puhelinta. Soitin työnjohtajalle. Työnjohtaja ilmoitti päivystävälle nörtille. Nörtti otti etäyhteyden etälukijaan ja buuttasi sen. Ja niinhän se kaikkein eniten matkaa nopeuttava rahastuslaitteiston osakin viimeinkin nousi uniltaan. Se nimittäin on yhtä tuskaa yrittää leimata kaikki matkustajien kortit kuljettajan lipunmyyntilaitteella; onnistuuhan se, mutta ei siinä kyllä pysy enää missään aikataulussa.

Kaikki ehtikin toimia hyvin suunnilleen vähän aikaa, ja sitten maakaasun syöttö moottorille ilmeisesti jäätyi. Pysäkiltä lähtiessäni moottori ei ottanut kierroksia, mutta pääsin silti nilkuttamaan tyhjäkäynnillä sellaiseen paikkaan, jossa en ollut kovin paljon muun liikenteen tiellä, ja jäin odottamaan apujoukkoja.

Huollon miehet saapuivat, ja sen jälkeen kaikki kävi niin nopeasti, etten oikein edes tajunnut, mitä tapahtui. Noin puolessa minuutissa vika oli korjattu, ja ratsuväki kiirehti jo seuraavalle keikalle. Minä aloin miettiä, miten pääsisin takaisin kiinni aikatauluun, ja jäihän siinä jokunen sivu ajamatta.

Ruokatauon jälkeen ei tapahtunut enää mitään muistiin merkitsemisen arvoista.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.