Tallinnan päiväristeily Kuressaareen

Aikaisempien matkaraporttien kommenteissa sain kauan sitten vinkin, että Saarenmaan ja Tallinnan välillä lentää mielenkiintoisia koneita, ja että siellä on mahdollista käydä myös päiväseltään.

Päiväretkeä puolsi tällä kerralla hinta. Päiväristeilyitähän saa usein varsin edullisin hinnoin, ja tässä tapauksessa valitut laivavuorot eivät kuuluneet suosituimpien joukkoon.

M/S Megastar tuli puolessavälissä matkaa vastaan.

Aamu valkeni harmaana ja sateisena. M/S Starin matkustajia varoitettiin huonosta säästä, mutta normaalia enempää ei kuitenkaan keinuttanut. Kuressaaren lentokentälle ennustettiin tuulista, ja Tallinnaan matalia pilviä, ja olin kovin huolissani, perutaanko illan lento.

Laivan sisustus oli vastikään uusittu ja nykyaikainen, eikä miellyttänyt minua. Alusta tilatessa panostettiin nopeuteen, ja se tuo minulle mielikuvan kulkuneuvosta, jossa voi halutessaan nauttia kupillisen kahvia. Todellisuus on kuitenkin päinvastainen, eli koko laiva on yksi suuri kahvila-ravintola-baari, joka nyt vaan sattuu liikahtamaan satamasta toiseen välillä. Omien eväiden nauttiminen on kielletty (paitsi omassa hytissä á aika monta euroa), ja vesilasillinen maksoi puolitoista euroa, mutta pakkohan ne halpojen lippujen myynnistä aiheutuneet katetappiot ja telakoinnin kustannukset on jotenkin maksaa.

TLT 1888.

Tallinnassa vietin mukaan lähteneen kaverini kanssa aikaa paikallisbussiterminaalin liepeillä. Tallinnan joukkoliikenne on murrosvaiheessa, koska liikennelaitos, Tallinna Linnatranspordi, on helmikuun alussa ottanut hoitaakseen myös MRP Linna Liinid -bussiyhtiön linjat. Aika paljon näkyikin busseja, joista MRP:n logot oli poistettu ja numerointi vaihdettu TLT:n järjestelmän mukaiseksi.

Lisäksi tämän vuoden kuluessa on tarkoitus ottaa liikenteeseen sata uutta kaasubussia, joten ainakin Volvo B10M -nivelbussien aika Tallinnassa taitaa olla ohi. Niitä ei kovin monta ole jäljelläkään, mutta silti näimme bongailuhetkemme aikana kaksi yksilöä.

Tallinnan linja-autoasemalta lähdimme kohti Saarenmaata Lux Expressin Irizarilla. Penkki oli mukava, mutta jalkatilaa olisi saanut olla hieman enemmän. Matka kulki halki maaseudun: peltoa ja metsiä. Välillä poikettiin isolta tieltä keräämään kauhtuneen oloisten kylien matkustajia.

Ikkunoissa ei ole kaltereita, vaan ylemmän kannen kaide heijastuu lasipinnasta.

Saarenmaa on saari, kuten nimestäkin voi päätellä, mutta omaan tajuntaani ei ollut luikerellut se, että jollakin ilveellä se bussi pitää Väinämeren yli saada. Yllätys oli suuri, kun linjapiili pysähtyi Virtsussa lauttarantaan. Hetken odottelun jälkeen saapui M/F Piret, Puolassa vuonna 2017 rakennettu alus, joka kuljetti meidät Kuivastun puolelle, Muhun saarelle.

Puolen tunnin merimatka katkaisi mukavasti ahtaahkossa bussin penkissä istuskelun, ja kahvitkin ehdin nauttia, kunhan olin päässyt jyrkkiä portaita matkustajakannelle asti. Tässä oli esimerkki juuri sellaisesta kulkuneuvosta, jota Tallinkin kyydissä jäin kaipaamaan. Pieni alus keinuikin ihan eri malliin kuin iso ostoskeskus, ja tarkastin jälleen kerran lentokenttien sääsanomat. Lentokeli näytti parantuvan paremmaksi kuin ennusteet olivat ennustaneet, ja minulle tuli hyvä tunne, että kyllä tämä retki onnistuu.

Muhun ja Saarenmaan välillä ajettiin kannasta pitkin. Saarten kasvillisuuden kerrotaan olevan monipuolista, mutta bussista käsin tarkempi kalkkikiven, lehdesniittyjen ja meteoriittikraaterien ihailu tietenkin jäi haaveeksi.

Tallinna- ja Lossi-katujen yhtymäkohdassa ollut keskusaukio oli remontissa.

Kuressaare on Saarenmaan suurin asutuskeskus (noin 13000 asukasta). Kohdun ympäristössä, kaupungin keskeisimmällä paikalla, oli nyt hiljaista. Vain yksinäinen mies käppäili ulos kebab-ravintolasta oluttuoppinsa kanssa ja lähti ilmeisesti kaltaistensa tupakanpummaajien seuraan. Aivan tuli mieleeni moni suomalainen kesäkaupunki, josta ei talvella tahdo muovipussimuseoita enempää tekemistä löytää.

Kuressaaren paikallinen bussiliikenne koostui muutamasta Ivecon pikkubussista, jotka pyörivät neljällä linjalla harvakseltaan. Lippua ei voinut ainakaan kuljettajalta ostaa, mutta saimme silti kyydin lentoasemalle. Matkalla ehdimme ikkunasta vilkaista piispanlinnaa vallihautoineen.

Lentoasema oli pieni rakennus, mutta kaikki tarvittavat toiminnot olivat mukana. Sisätilat olivat modernit ja siistit, ja lämmin valaistus loi mukavan kontrastin ulkoilman iltaa kohden tummenevalle valolle. Saimme lähtöselvityksestä käsin kirjoitetut tarkistuskortit ja siirryimme nestetasapainoa tasapainotettuamme muutaman neliömetrin turvatarkastuskopin läpi lähtöaulan puolelle. Sama rutiini käytiin kuitenkin läpi kuin isommillakin lentoasemilla.

Lähtäauloja oli nähdäkseni kaksi. Lentokone saapui edelliseltä lennoltaan reilusti etuajassa, ja matkatavarasiili kyyditsi pari hassua matkalaukkua muutaman kymmenen metrin matkan lähtöaulojen väliin halliin. Matkustajaprofiili tuntui olevan liikelentopainotteinen, eikä pieneen koneeseen kovin paljon matkatavaraa mahdukaan.

Pääsin lempipuuhani ääreen: kävelemään asematasolla terminaalista koneeseen.

Nyt oli jo täysin pimeää, mutta ennen pitkää uudet matkustajat otettiin koneeseen. BAe Jetstream 32 on Skotlannissa valmistettu lentokone, joka perustuu 1960-luvun alkupuolen lentokonesuunnitelmiin. Jetstremiä tehtiin vuosina 1980–1991, ja tämä ES-PJR on valmistunut 1991 ja ollut aluksi käytössä Yhdysvalloissa. Paikkoja on 19:lle matkustajalle, ja nyt niistä noin puolet oli täynnä.

Lentomatka olikin pienoinen kulttuurishokki, koska en aikaisemmin näin pienellä lentokoneella lentänyt, ellei Cessnoja ja sen sellaisia lasketa. Käsimatkatavarat jätettiin kaappiin, ja keskellä käytävää, siipien kohdalla, oli korkea kynnys. Istuimet olivat podesterien päällä, kuten melkein missä hyvänsä bussissa, ja sisustuksessa koneen yli 25 vuoden ikä näkyi selvästi.

Siitä tietää, että lennosta tulee oikein mukava, kun ohjaamossa ei ole ovea ollenkaan.

Kone rullasi kiitotielle, kääntyi, ja niin lähdimme matkaan. Moottorien melu oli valtaisa, ja pienikin peräsimen trimmin pyöräytys tuntui heiluttavan konetta huomattavasti. Pilvien läpi mennessä turbulenssi oli tuntuvaa, ei kuitenkaan sen sietämättömämpää tai vaarallisempaa kuin mitä isommilla koneilla pahemmissa säissä olen kokenut.

Matkalentokorkeudessa, joka oli, jos jos tulkitsin mittareita oikein, noin kolmasosa nykyaikaisen suihkukoneen matkakorkeudesta, meno oli melko tasaista. Laskussa Tallinnaan sää oli selkeä, tuulta oli vain 10 solmua ja sekin melkein suoraan edestä. Silti laskussa oli sorvaamisen makua, ja minuakin alkoi jo vähän jännittää. Maan pinnalla pienen koneen etu oli, että pystyi tekemään u-käännöksen kiitotiellä, ja palaamaan lähimmälle rullaustielle ja sitä kautta ständille.

Loppujen lopuksi päädyimme tulokseen, että ei tästä reitistä ja koneesta lentopelkoisen ensimmäiseksi siedätyshoidoksi olisi. Poistuimme Tallinnan Lennart Meri -lentokentältä yhtä kokemusta rikkaampana. Tästä on kiva kertoa tuleville sukupolville.

Paluu Helsinkiin oli lentoon verrattuna tylsää matkustamista. M/S Starin autioissa ravintolasaleissa henkilökunnan oli vaikea keksiä tekemistä. Poissa oli päivemmällä kulkevien laivavuorojen kiire ja hälinä, buffet-ravintolan jonot, ja istumapaikan metsästäminen kahviloista ja baareista. Tuntui, kuin koko laiva olisi pantu kulkuun vain meitä ja muutamaa muuta varten.

Helsingin pään vaihtoyhteyteni toimivat onneksi ilman pitempiä odotteluja. Ehkä päiväristeily on harhaanjohtava termi ja pitäisi puhua vuorokausiristeilystä, kun kotiovelta kotiovelle matkaa tuli tehtyä liki 20 tuntia.

Kategoria(t): Matkakertomukset Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.