Helsinki pride -kulkuepäivä

Satuin olemaan töissä myös Helsinki pride -kulkuepäivänä, ja tietenkin linjalla 24, joka oli jälleen kerran poikkeusreitillä.

Kesällä linjan 24 arkipäivien vakiokalustona on hybridibussien tilalla Kivistön linjojen VDL:iä. Aiemmin tämä näky on ollut tavanomainen vain viikonloppuisin.

Tämänkertainen poikkeusreitti oli linjan eteläpäässä. Kulkue oli varannut Neitsytpolun, jota pitkin 24 lähtee päätepysäkiltään, joten bussit kiersivät väärän korttelin ympäri ja lähtivät paluumatkalle Kapteeninpuistikon pysäkiltä.

Rahastuslaitteisiin ei ollut poikkeusreittiä päivitetty, vaikka se oli ennalta tiedossa, ja juuri tällaisten poikkeusten lisääminen olisi täysin mahdollista. Vuorokirjan välissä oli onneksi paperinen tiedote ja selvä kartta. Ajoin ensimmäisen poikkeusreitille lähteneen vuoron Seurasaaresta Lasipalatsille, ja vaikka seuraavalle kuljettajalle asia tuli yllätyksenä, ei hän ammattimiehenä häkeltynyt.

Ruokatauon jälkeen pääsin itsekin kokeilemaan. Mannerheintietä etelään ajaessani panin merkille, että kulkue tukki toisen suunnan kaistat. Harmikseni ajokkini kuulutuslaitteisto ei toiminut, joten Kapteeninpuistikolla oltiin heiveröisen ääneni varassa. Matkustajat olivat ihmeissään, mutta eiköhän ymmärrystä kahta pysäkkiä liian lyhyeksi jääneelle matkalle löytynyt, kun he kävelivät ajokieltomerkkiä heiluttelevan liikenteenohjaajan ohi.

Kun sain bussin käännettyä kohti pohjoista, aloin miettiä, milloin minun pitäisi lähteä. Kapteeninpuistikko on normaalisti reitin kolmas pysäkki, ja virallisissa tiedotteissa ei oltu asiasta mainittu mitään. Koko Etelä-Helsingin liikenne oli melko ruuhkautunut edellisessä tekstissä mainitun nelipyöräilmiön ja katujen sulkemisen vuoksi, joten arvelin, että siinä kaaoksessa ei kukaan huomaa mitään, vaikka lähtisinkin normaaliin lähtöaikaan liikkeelle. Sehän merkitsi, että pysäkin arvioituun ohitusaikaan nähden olin jokusen minuutin etuajassa.

Etuaika kuihtui viimeistään siinä vaiheessa, kun Kolmikulmassa oli vastassa HSL:n liikenteenohjaaja, joka ohjeisti minut ajamaan kulkueen ohi raitiokiskoja pitkin. Jännää oli etsiskellä raitiovaunujen opasteita ja ajaa niiden mukaan, enkä edes mihinkään jäänyt jumiin vain raitiovaunut tunnistavan liikennevalojen taakse. Kyllä siinä kieli keskellä suuta sai mennä kapeilla raitiovaunukaistoilla, ja olin tyytyväinen, kun kerrankin oli jotakin erikoista tekeillä.

Seuraavalla kierroksella kulkue oli jo ehättänyt Kaivopuistoon, joten raitiokiskojen ajaminen jäi suurimmaksi osaksi haaveeksi. Ajoin myös ensimmäisen Seurasaaresta lähteneen, normaalia reittiä yrittäneen vuoron, ja siinäkin kuljettaja vaihtui Lasipalatsilla. Sen kuljettajan kanssa puhuin, että periaatteessa pitäisi mennä omaa reittiä, mutta jos siellä joku ajokieltomerkin kanssa häärää, niin ei kannata ajaa yli. Rautainen ammattilainen oli sielläkin lähdössä rattiin, ja poikkeustilanteissa vaadittava tilannetaju aivan varmasti hänellä oli hallussa.

Seuraavaa 24:n poikkeusreittiä ei ole minulla tiedossa, joten te lukijanikin pääsette seuraavan tekstin tullen vihdoinkin nauttimaan jostakin muusta aiheesta.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.