Kertalippujuttuja

Paperisten kertalippujen hinta kuljettajan myymänä tuntuu minustakin ryöstöltä, mutta kyllä niitä silti menee kaupaksi. Ja vaikkei menisikään, niin kuljettajan täytyy silti todeta automaatista ostettujen paperilippujen voimassaolo.

Olin vaihteen vuoksi linjalla 14, ja juuri sellaisena päivänä, kun satamassa oli risteilijöitä. Turisteja purkautui laivasta tasaiseen tahtiin, ja tottuneimmat matkailijat ohittivat kiertoajelubussien rivistön ja suuntasivat minun pysäkilleni. En kiinnittänyt matkustajarykelmään sen enempää huomiota kaartaessani paikan päälle, vaan valmistauduin vain myymään kertalippuja kaksin käsin.

Sitten sisään marssi Helsinki-opas ryhmänsä kanssa, ja kertoi, että heidän sightseeing-linja-autonsa oli hajonnut. Hetken ajan hekottelin mielessäni ajatukselle, että he valtaisivat bussini, ja mielissäni ottaisin vastaan tehtävän ajaa Pajamäen sijaan vanhalle, tutulle kiertoajelulenkille. Opas osti kuitenkin vain seurueelleen parikymmentä kertalippua, eikä edes mikrofonia ollut mukana, joten matkan varren nähtävyyksien selostaminenkin jäi haaveeksi.

Linjalla 14 tulee MAN-telibussien kapasiteetti tarpeeseen sekä risteilijäpäivinä Hernesaaren ja Kampin välillä että Kampin ja Meilahden välillä työmatka-aikoina. Tämä yksilö on kuitenkin kuvattu varikolla.

Myöhemmin niitä turisteja alkoi valua takaisin laivalle pienempinä ja suurempina ryhminä. Paperiset liput olivat jo valmiina, ja kuten yleensä tällaisten ryhmien kanssa teen, pyysin vain ensimmäistä sisääntulijaa näyttämään lippua tarkemmin, ja painoin sen jälkeen lipunmyyntilaitteesta vaihdonrekisteröintinappia, jolloin laite päästi piippauksen.

Saman joukon muiden jäsenten lippuja minun ei tarvinnut nähdä, vaan uskoin, että ne olivat samanlaisia kuin ensimmäisellä matkustajalla. Osa näytti lippuaan varsin keskittyneesti matkustajien kortinlukulaitteelle, osa kuljettajan lipunmyyntilaitteen kylkeä vasten. Siinä vaiheessa päivää en jaksanut enää muuta kuin leikkiä mukana, ja piippasin mahdollisimman huomaamattomasti vaihtonappia jokaisen kohdalla, minkä jälkeen he menivät tyytyväisinä istumaan.

Ehkä joku luuli laitteiden oikeasti lukevan myös paperiliput, ja tälläkin hetkellä kertoo terveisiä Helsingistä: siellä on kehitetty tekstintunnistusvälineistö, joka ei vaadi skannaamista tai valokuvaamista.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.