Ei paras työviikko

Viimeisin kokonainen työviikkoni sisälsi kaikenlaista pientä mutkaa matkanteossa.

Helsingin bussiliikenteen Linkkerit ovat saaneet Koiviston auto -konsernin mukaiset logot.

Vuorotöissä tunnen olevani välillä irrallani yhteiskunnan normaalista rytmistä. Viikonloppuni ovat hyvin usein keskellä kalenteriviikkoa, ja työviikoissa ei välttämättä ole viittä päivää. Välillä ollaan raskaalla linjalla töissä kellon ympäri, välillä käydään ajelemassa pari tuntia rinkiä kevyellä reitillä.

Keskiviikkona tulin aloittamaan työviikkoa täynnä intoa. Hybridibussit olivat taas linjalla, ja pääsisin tavoittelemaan pientä polttoaineenkulutusta. Siitä se into kuitenkin lähti laantumaan, kun ensimmäinen matkustaja työnsi kolikot rahastuslaitteen sisään. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin kävi, joten tekniikka rahojen esiin kaivamiseen oli jo valmiina, mutta kyllä siinä silti muutama minuutti tuhraantui hukkaan. Lisäksi toisen hybridibussin hybridijärjestelmä ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla – se ei sammunut niin usein kuin normaalisti – joten polttoaineenkulutusseurannassakaan en saavuttanut täydellistä mielihyvää.

Perjantaina ajelin linjaa 23 Linnanmäen ja Pasilan aseman ohitse. Linnanmäellä oli meneillään Valokarnevaali, ja Pasilassa Triplan kauppakeskuksen avajaiset, ja matkustajamäärät olivat sen mukaiset. Tilanne Linnamäellä tuntui kuljettajan paikalta katsoen lähes kaoottiselta, kun sisään tunki joka ovesta ja ikkunasta matkustajia ja lastenvaunuja pitkittäin ja poikittain, vierekkäin ja päällekkäin. Ei ollut mitään mahdollisuuksia kontrolloida väärennettyjä mobiililippujakaan, joita niitäkin tuntui olevan liikkeellä tavallista enemmän. Myöhästymiset olivat 10–15 minuutin luokkaa, ja se merkitsi, että Linkkeriä ei ehtinyt joka kerralla lataamaankaan.

Lauantaina palasin 24:lle, ja jäin mielenosoituksen jalkoihin, kun se kääntyi Mannerheimintieltä Aleksanterinkadulle. Taas olin yli 10 minuuttia myöhässä, mutta sain kuin sainkin sen kiinni kuljettajanvaihtoon mennessä.

Lauantaina puolenyön aikaan parkkeerasin bussin varikolle ja lähdin viettämään viikonloppua. Seuraava työvuoro alkoi maanantaina klo 4.30, joten nollaamiselle jäi vain 28,5 tuntia. Kyllä siihenkin kahdet 10 tunnin yöunet, työmatkat sun muut mahtuu, mutta sosiaalinen elämä jäi haaveeksi. Tunsin jälleen kerran olevani irrallani yhteiskunnan normaalista rytmistä.

Kategoria(t): Työnteko Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.