Niinhän siinä kävi, että Lentoasema-rautatieaseman ja lentoaseman terminaalien välinen sukkulabussi lakkasi kulkemasta 28.12.2015. Tässä on sen ”ajetut linjat”-artikkeli.
Helsingin Bussiliikenne 1522: VXT-521, Scania OmniExpress 320LE (K280), vm. 2015. Teletie, Vantaa, 13.12.2015.
Mikä 665?
Linjan numero HSL:n järjestelmissä oli 665, ja sillä numerolla sitä tässäkin kutsun, vaikka on olemassa toinenkin samannumeroinen linja (Helsinki – Kellokoski). Tuo tunnus pääsi kuitenkin valumaan matkustajille näkyvään informaatioonkin jossakin määrin, mutta en ainakaan ole kuullut tapauksista, joissa kaksi linjaa olisivat sekoittuneet toisiinsa.
665:ttä tarvittiin, koska Lentoaseman asema ei ollut valmis 1.7.2015, kun Kehärata avattiin.
Ensi alkuun Lentoaseman asema oli kokonaan kiinni, ja kulussa oli linja 665A Aviapoliksen ja lentokentän terminaalien välillä. Sitä liikennöitiin runkolinjan oransseilla autoilla, mutta minä en sitä päässyt ajamaan.
10.7.2015 lentokentän asemalla viimein alkoivat junat pysähtyä, mutta käytössä oli vain lentoasemalta katsoen kauimmaisin sisäänkäynti, jolta oli matkaa terminaaleille kävellen 300-800 metriä. Maan pinnalla siirryttiin liikennöintimalliin, jossa 665 kulki tuon ns. Teletien tai Tietotien sisäänkäynnin ja terminaalien välillä.
Terminaalinen välisellä käytävällä sijaitsevan sisäänkäynnin hissit avattiin koekäyttöön 18.12.2015. Liukuportaat ovat tulossa, ja niiden aukeamista ennustellaan keväälle 2016. 665 jatkoi vielä jouluruuhkien ajan, mutta sen käyttäjämäärät tippuivat huomattavasti tuon perjantain jälkeen, joten linjalle ei koettu enää olevan tarvetta. Viimeiseksi liikennöintivuorokaudeksi jäi 27.12.2015, ja viimeinen lähtö Teletieltä lienee ollut seuraavan vuorokauden puolella kello 1:30.
665-kokemuksia
665 ei tainnut olla kovinkaan monen kuljettajan suosikkilinja. Kierroksen ajamisessa kesti tavallisesti noin 7-8 minuuttia, ja aikaa siihen oli varattu 10 minuuttia. Rupeamat olivat noin nelituntisia, joten päivän aikana kuljettaja ajoi melkoisen monta kierrosta (enimmillään 53 päivässä). Kyllähän minäkin tulin kerran jos toisenkin huokaisseeksi, kun jo kuvittelin päässeeni voiton puolelle, mutta jouduin toteamaan, että vielä oli toistakymmentä kierrosta ajettavanani. Loppuaikoina aloin ajatella kierrosmäärän sijaan jäljellä olevaa aikaa. (”Vielä kaksi tuntia.”)
Ilmeisesti linjan väliaikaisesta luonteesta johtuen Teletielle, jonne se muutaman minuutin tauko jäi, ei oltu järjestetty kuljettajille WC-mahdollisuutta. Terminaaleissa vessoja olisi riittänyt, ja siellähän minäkin hädän tullen kävin, vaikka lähes joka hetki joku olikin kyydissä. Aikataulunkin sai kiinni ennen pitkää.
Matkustajamäärät vaihtelivat lentojen ja junien kulkemisen mukaan, ja säätilakin vaikutti. Sateella ei tietenkään haluttu kävellä terminaaleille yhtä mielellään kuin poudalla. Välillä oli auton täydeltä väkeä, välillä kuljeteltiin tyhjiä penkkejä (varsinkin illalla, kun juna kulki puolen tunnin ja bussi kymmenen minuutin välein).
Niinä aikoina, kun matkustajia oli paljon, piti tietenkin paljon heitä neuvoakin. Ruuhka-aikoina neuvontatehtävissä oli myös HSL:n henkilökuntaa ainakin kakkosterminaalin pysäkillä, ja rautatieasemankin päässä päivysti silloin tällöin joku, jonka palkan maksajasta minulla ei ole tietoa.
665:llä käytettiin varsin monenlaisia busseja. Välillä olin liikkeellä vanhoilla Ikaruksilla, välillä taas upouudella OmniExpressillä. Linjan liikennettä oli osittain järjestetty silläkin tavalla, että bussit, jotka olivat jollakin muulla linjalla kulussa vain ruuhka-aikoina, tulivat 665:lle keskellä päivää tai illalla. Olenpa sellaisenkin ajosarjan nähnyt, jossa 615:n kuljettajalle jää lentokentälle niin pitkä tauko, että välissä ehtii pistäytyä ajamassa yhden kierroksen 665:ttä.
Uudemmissa busseissa linjakilvissä saatiin hienosti esitettyä linjan käyttämä reitti, kuten OE:n kuvassa näkyy. Muutama sellainenkin auto linjalla vaikituisesti oli, joissa oli paikka pelkästään linjanumerolle, ja niiden linjakilvet oli ohjelmoitu siten, että numeron paikalla vuorottelivat ”T1”, ”T2”, ja ”TRAI” tai ”TRAIN” riippuen siitä, oliko tilaa neljälle vai viidelle merkille. Oheisessa kuvassa on linjakilpiä, joissa koko reitti olisi tilaa esittää määränpäätekstikentässä, mutta otin kuvat havainnollistaakseni määränpäätekstitöntä kilpiohjelmointia.
Lopuksi pari anekdoottia asiakaspalvelun ihmeellisestä maailmasta.
Osta sittenkin tuolta junasta…
665 oli maksuton linja, eli matkustajat eivät tarvinneet lippua. Minulla oli kuitenkin aina rahastusvälineet mukana, koska ilman niitä bussia ajaessa on kovin alaston olo. Monille tarjosin mahdollisuutta ostaa lippu jo bussista, ettei junassa tarvitse etsiä lipunmyyntivaunua.
Erästä etuovesta sisään tullutta henkilöä suostuttelin lippuostoksille kakkosterminaalilla sillä välin, kun takaovista pakattiin vielä matkalaukkuja. Muutaman minuutin keskustelun jälkeen hän päätti ostaa lipun minulta, ja juuri samalla hetkellä sain ovet kiinni ja pääsin liikkeelle. Sanoin, että tehdään kaupat seuraavalla pysäkillä, koska ajaessa pitää keskittyä ajamiseen.
”No niin, mihin sulla on matka?” kysyin perillä. ”Järvenpäähän.” ”Osta sittenkin tuolta junasta…”
(Järvenpää ei kuulu HSL-alueeseen, vaan sinne tarvitaan VR:n vyöhykelippu. Minä pystyn myymään vain HSL-alueen lippuja.)
Missä on Addacar-autovuokraamo?
Tätä kysynyt matkustaja näytti Internetistä tulostamaansa lomaketta, ja sen Add a car -nappulaa, jolla ilmeisesti saa lisättyä samaan tilaukseen toisen auton. Sain vääntää aika pitkän pätkän rautalankaa, ennen kuin hän suuntasi (toivottavasti) terminaalien väliselle käytävälle, jossa autovuokraamojen tiskit sijaitsevat…
Rattiriemua 