Linkker 13LE

Linkker-sähköbussista on jo kertynyt sen verran paljon ajokokemuksia, että voin kirjoittaa virallisen arvosteluartikkelin. Täytyy muistaa, että kyseessä on vasta vähän aikaa tuotannossa ollut linja-automalli, ja osaan arvostelukohteista on tulossa parannuksia, tai ainakin haluan uskoa niin.

Linkkerin ohjaamossa ei paljon nappuloita ole. Kuljettajallekin löytyy USB-pistorasia, josta laitteensa ladata.

Kuljettajan paikka

Linkkerin kuljettajan paikkaa on moni sanonut melko ahtaaksi, enkä voi väittää vastaan. Etenkin kapeus on tuntuvaa: Jos kuljettajan penkki on käännettynä oikealle, ei aition portti mahdu kiinni. Rahastuspöytäkin on asennettu varsin taakse, joten kunnollista asentoa rahastamista varten ei ole mahdollista saada.

Pituussuunnassa tilaa on hieman enemmän. Ratti on melko vaakasuorassa asennossa, ja muutamalta muultakin kuljettajalta olen kuullut toiveen, että sen pituus- ja kallistussäätöihin toivoisi lisää varaa. Korkeussuunnassa säätövaraa löytyy varmasti pitemmillekin kuljettajille.

Kaasu- ja jarrupolkimien asettelu tuntuu aluksi hieman kummalta. Kaasun ja jarrun välimatka on suuri, ja jarrupoljin on korkeammalla. Välimatkaan on jo tottunut, vaikka enemmän oikeaa jalkaa joutuu liikuttamaan aiemmin arvostelemiini busseihin verrattuna, mutta edelleen tuntuu siltä, että kun jalan nostaa jarrulle, osuu polvi leukaan.

Näkyvyys Linkkerin kuljettajan paikalta ulos on normaalia tasoa, ei mieleenpainuvan hyvää, mutta ei selvästi häiritsevän huonoakaan. Toki aina jää katveita peilien, palkkien, ovien tiivisteiden sun muiden taakse, mutta sekään ei ole pelkästään Linkkerin vaiva.

Linkkerin ulkopeileistä vasen on kapeampi ja korkeampi kuin mihin olen tottunut. Näkyvyys siitä kuitenkin on hyvä. Oikealla puolella on normaalin peilin lisäksi laajakulmaosa, mikä on kiitettävä lisä, mutta se vain tahtoo jäädä ajoasennosta riippuen sisäpeilien ja muiden rakenteiden taakse.

Sisäpeilien säädöille ja kiinnitykselle annan tällä hetkellä ala-arvoisen arvosanan. Niistä ei saa koko matkustamoa näkyviin, hyvä että edes takaovien ns. monttupeilit, ja ajon aikana ne tärisevät ja heiluvat valtoimenaan. Sanon, että ne ovat nykyisellään käytännössä lähes hyödyttömät, mutta toivon kuitenkin, että parannusta tulisi jossakin vaiheessa. Onhan kyse kuitenkin melko uudesta tuotteesta.

Mittaristo on täysin digitaalinen. Kierroslukumittarin on korvannut virrankulutus- ja latausmittari, ja erikoisen käyttövoiman mukanaan tuomia mittareita ovat myös akkujen ja moottorin lämpötila, akkujen varaustaso, ja toimintasäde (matka, johon jäljellä olevaa sähkö riittää). Muilta osin mittaristo on tyypillisen dieselbussin kojetaulun kaltainen.

Mittariston digitaalisuus panee minut toivomaan, että mittarit ja muu sisältö olisivat kuljettajan haluamikseen muokattavissa. Se voisi toisaalta tuoda ongelman, että kuljettajat eivät pitäisi näytöllään tärkeitä tietoja (toimintasäde!), mutta toisaalta osan mittareista voisi pakottaa näkyviin jatkuvasti. Ymmärrän kyllä senkin, että tällainen asia ei ole kovin korkealla kehityspolun kohteiden priorisoinnissa, mutta kun nyt edes saisi nollattavan keskiarvovirrankulutusmittarin.

Seuraava arvosteltava kohde on kuljettajan paikan säilytystilat. Miinukseksi täytyy lukea se, ettei rahastuslaukulle ole koukkua. Pikkutavaroille on muutama lokero, ja kahvimukille löytyy teline, jonka pohjalle on asennettu yksi nappula. Kuppiteline on melko iso halkaisijaltaan, mutta toisaalta melko matala, eli ei hyvä oikein minkään kokoiselle pullolle tai kupille. Sijaintikin on sellainen, että kyynärpää kolisee kiinteisiin esteisiin, kun normaalissa ajoasennossa kuppia hamuaa käteensä. Ehkä suunnittelijalle mukinpidin ei ole ollut yhtä merkittävä ominaisuus kuin minulle.

Kuljettajan paikalle tulee ilmaa kahdesta eri lähteestä. Ensinnäkin on normaali etupuhallin, jota voi käyttää myös tuulilasin huurteenpoistoon, kuten tavallista. Sen ilman lämmityksestä huolehtii lisälämmitin. Toiseksi raitisilmakanavan kautta tulee ilmalämpöpumpun lämmittämää tai viilentämää ilmaa. Linkkerit eivät ole olleet liikenteessä vielä vuottakaan, joten on liian aikaista sanoa, kuinka hyvin ilmanvaihto toimii. Jonkin verran on kuitenkin lämpenemisen kanssa ollut ongelmia, mutta taitavat olla säätöjuttuja vain.

Linkkerin radio toimii ihan hyvin, ja siinä on paikka USB-tikulle tai kuulokeliittimelle, eli halutessaan kuljettaja voi kuunnella omaa musiikkiaan, mitä pidän isona hyvänä puolena. Työ sujuu mukavammin, jos sattuu sellainen päivä, ettei tule radiosta mitään hyvää ohjelmaa.

Yhteen työnantajani käytössä olevaan Linkkeriin on asennettu Katveturva-kamerajärjestelmä. Se antaa kuljettajalle monitoriin näkymän bussin ympäriltä, mikä peileihin verrattuna on melkoinen parannus. Minä en tosin osaa vielä käyttää näkymää kunnolla hyväkseni, ja onhan siinä sekin, että kamerat menevät rapaan, jäähän ja pisaroihin. On se ihan hyvä apu ahtaissa paikoissa, mutta ettehän silti vielä poista peilejä, ettehän?

HelBin (HSL:n) 1612 ei ollut kuvanottohetkellä 11.1.2017 saanut virroittimen ympärille suojalevyjä.

Ajettavuus

HelBin Linkkerit ovat kulussa linjalla 23, joten ulkovalaistuksella ei ole kovin suurta merkitystä. Nykymuodin mukaan bussissa on päiväajovalot, joita minä tykkään kutsua huomiovaloiksi, ja käsitykseni mukaan takavalot palavat valokytkimen päiväajovaloasennossakin. Vilkun vilkkumistahti on hyvin verkkainen, mikä tuo mieleen museobussit. Lisäjarruvalon toiminnan pystyy tarkastamaan takakamerasta, ja muille valoille on testitoiminto.

Linkkerin kiihtyvyyttä on rajoitettu. Käytännön linjanajamisessa se näkyy ja tuntuu siten, että täydellä kuormalla ylämäkeen kiihdyttäessä eteneminen, ja etenkin liikkeelle lähteminen on pahimmillaan erittäin verkkaista. Tehonrajoitukseen olisikin mielestäni saatava kuormantunnistus, eli suuremmalla kuormituksella tehoa olisi enemmän käytettävissä.

Sitten, kun bussin saa vauhtiin, kiihtyvyys peittoaa dieselbussin. Suunnilleen kolmenkympin nopeuden jälkeen menohaluja tuntuu olevan niinkin reilusti, että nopeusmittaria saa vahdata silmä kovana. Kuljettajan säädettävissä oleva nopeudenrajoitin, joka ei päästäisi nopeutta tietyn arvon yli, olisi minusta sopiva lisäherkku auton varusteisiin.

Sen verran on talvikelejä ollut, että muutaman kerran on Linkker päässyt sutaisemaan kiihdyttäessä. Vetoluistonesto puuttuu peliin välittömän tuntuisesti ja tehokkaasti. Sen enempää liukasajokokemuksia ei tältä talvelta päässe kertymään.

Rullausominaisuudet ovat erinomaiset. Moottorijarrutusta ei käytännössä ole, ja vaikka sitä voikin jonkin verran hidastimen käsiviiksellä simuloida, en ole siihen tapaan oppinut. Nautin siitä trollikkamaisuudesta, että pysäkiltä lähtiessä otan vähän vauhtia ja sitten bussi menee omalla painollaan joitakin kymmeniä metrejä, ja sitten taas kiihdytän matkavauhtiin. Sillä ei ole väliä, että trollikalla se hitaan vauhdin rullausosuus johtuu ajolankojen vaihteista, Linkkerin kanssa tasa-arvoisesta risteyksestä.  Ainoastaan vanhempien trollikoiden kontaktorien pauke pitää itse kuvitella modernin sähköbussin kanssa.

Linkkeriä pysäyttäessä suurin osa liike-energiasta tuhotaan sähköjarrun avulla, ja samalla ladataan akkuja. Vain takapyöriin vaikuttavan jarrun kanssa pitää olla varovainen, mutta onneksi sähköjarru osaa ABS:n tavoin katkaista jarrutuksen hetkeksi, jos takapyörät menevät lukkoon. Myös paineilmajarrujen ABS toimii, mutta ei ihan yhtä nopealla sykkeellä kuin isompien valmistajien busseissa.

Jarrutusmatka tuntuu pidentyvän melkoisesti, jos ABS joutuu puuttumaan peliin, mutta kuljettamon puolella ei silti ole päässyt suurta paniikkia syntymään, koska ensinnäkään hyvä kuljettaja ei joudu tilanteisiin, joista taitava kuljettaja selviytyy, ja toisekseen jarrupolkimen runttaaminen syvemmälle tuo lisää hidastuvuutta, vaikkakin nykivämmässä muodossa. Sanottakoon tähänkin aiheesen se, että kokemuksia on vain muutamalta hankalalta talvipäivältä, ja kun Linkkerin talviajo-ominaisuuksien kanssa pääsee sinuiksi, mielipide saattaa muuttua.

Linkkerin ohjausta moititaan hitaaksi. Laidasta toiseen ratti kääntyy noin viisi kierrosta, mutta tässäkin on tottumus tuonut sen, että en koe sitä enää kovin suureksi ongelmaksi. 23:n reitin varrella on vain muutama hassu paikka, joissa tarvitaan täyttä kääntyvyyttä, eikä yhtään sellaista s-mutkaa, jossa ohjaus pitäisi lyhyen ajan sisällä kääntää äärilaidasta toiseen.

Lopuksi päästään jousitukseen. Se on melko kova, jokainen kaivonkansi tuntuu (ja kuuluu), mutta onneksi 23:n varrella ei ole ainuttakaan hidastustöyssyä. Kallistelutaipumus mutkissa on lähestulkoon suunniteltu ominaisuus, ja usein Linkker jää mutkan jälkeenkin kallelleen, ennen kuin ilmajousitus herää tasaamaan itsensä. Jousitus ja ohjaus kulkevat käsi kädessä, ja kun matkan aikana jousitus säätää itseään, täytyy kuljettajan silloin tällöin ohjata bussia suorallakin tiellä melkein puolen ratin kierroksen verran.

Matkustajapalvelu

Matkustajapalvelu-otsikon alle luen mm. niiauksen. Linkkerillä se on helppoa, sillä niiausnapin toimintatapa eroaa kaikista muista ajamistani busseista edukseen. Kun Linkkerissä nappia painaa kerran, bussi niiaa niin syvään kuin mahdollista. Muissa busseissa nappia pitää painaa jatkuvasti, ja niiaus pysähtyy, kun napin päästää. Toisaalta Linkkerissä niiaussyvyyttä ei pysty säätelemään esimerkiksi korkean kanttikiven vierellä tai päällä.

Linkkereissä on Tamwaren sähköliukuovet, edessä yksi leveä ovilehti, keskellä kaksi hieman kapeampaa, ja takana taas yksittäinen lehti. Ylämäki- ja alamäkipysäkeillä etuoven kanssa on ollut toisinaan ongelmia, se ei ole jaksanut avautua tai sulkeutua, minkä arvelen johtuvan siitä, että leveä ovi on liian raskas ovikoneiston liikuteltavaksi.

Pahimmillaan oviongelma on johtanut siihen, että ovi menee vikatilaan, jolloin se avautuu ja sulkeutuu hyvin hitaasti. Sen jälkeen on aikataulussa pysymisessä vaikeuksia, ja useimmiten oviviallinen auto joudutaan vaihtamaan pois linjalta.

Toimiessaan ovet ovat ihan hyvät. Omniexpressien myötä olen tottunut siihen, että ovet voi avata pienessä vauhdissa, mutta Linkkerissä tätä mahdollisuutta ei joko ole, tai sitten en ole vielä harjaantunut riittävästi.

Matkustamon valaistus on erittäin kirkas. Himmeämpikin asento löytyy, mutta pysäkeillä kirkas asento menee automaattisesti päälle, ja pysäkiltä lähdön jälkeen valojen himmeneminen kestää niin kauan, että ollaan jo seuraavalla pysäkillä, ennen kuin valot ovat himmeällä. Kirkkaissa valoissahan on se ongelma, että matkustamo heijastuu peilimäisesti tuulilasista, ja pahimmissa paikoissa olen ottamaisillani tavaksi napsauttaa sisävalot kokonaan pois päältä. Ovien yläpuolella olevat ovivalot valaisevat matkustamoa riittävästi sen aikaa.

Linkkerin sisusturatkaisut eivät käytännössä eroa lainkaan dieselbussin vastaavista.

Matkustaminen

Linkkerillä Matkustamisesta minulle ei ole kertynyt kokemusta käytännössä ollenkaan.

Istuimissa on paljon pehmustetta, ja muutenkin ne tuntuvat mukavilta muutamien tuntien istumisen perusteella.

Matkustamon lämmityksestä sanon sen verran, että se kärsii samanlaisista ongelmista kuin kuljettajan paikan lämmitys. Toisinaan lisälämmittimen varassa olevat patterit ja puhaltimet eivät lämpene, toisinaan taas lämpöpumppu puskee niin kuumaa, että voisi puhua huonosti lämmitetystä saunasta. Pikkupakkaspäivinä olen nähnyt lähes 40 asteen lämpötiloja matkustamossa. Nyttemmin säätöjä on rukattu, ja tilanne on parantunut.

Lämpöpumpun tarjoaman viilennyksen ominaisuuksista voinee puhua vasta kesän helteiden jälkeen.

Lastenvaunuille ja pyörätuoleille on Linkkerissä varattu kolme paikkaa. Invaramppi on käsikäyttöinen.

Lopuksi

Tämän hetken yleisarvosana Linkker 13LE:lle keikkuu jossakin tyydyttävän paikkeilla, mutta mikäli linja-automalli paranee vanhetessaan, mahdollisuuksia on hyvään tai jopa kiitettävään.